Hand-warming

Kirjoneuleen neulominen on aina ollut minulle jonkinlainen murheenkryyni. Ensimmäinen kirjoneuletyöni on todella muhkurainen, mutta sitä seuraava oli onneksi jo huomattavasti onnistuneempi. En ole neulonut kirjoneuletta kesän 2012 jälkeen, joten tekniikka oli todella hieman ruosteessa. Tänä syksynä päätin elvyttää taitojani oikein urakalla ja neuloinkin kolmet kirjoneulelapaset peräjälkeen. Näistä kaksi jälkimmäistä paria paljastuivat siskojeni joululahjapaketeista.

Isosiskoni tumppuihin tikuttelin harmaasta ja mustasta maatuskakuviota. Malli on ollut minulla Ravelryn kirjastoon tallennettuna jo pitkään, mutta nyt vasta tartuin ohjeeseen. Muutin lapasen vartta hieman, sillä alkuperäiseen ohjeeseen kuuluvat makkarat eivät miellyttäneet minun silmääni.

Pattern: Maatuskat

Yarn: Gjestal Janne 85g

Needles: 3,5mm

Erityisen ylpeä olen lapasten nurjasta puolesta. En ole koskaan saanut kirjoneuletta näyttämään noin siistiltä takaa! Tämä oli kyllä varmaankin lähinnä ohjeen ansiota, sillä pitkiä langanjuoksuja ei ollut montaa ja kämmenpuolen pystyraitakuviosta tuli automaattisesti siisti kun piti lankoja aina samoin päin käsissään. Muutoinkin lapasista huomaa, että ne olivat kirjoneuletyö nro III tässä maratonissa, neulominen oli muutenkin rennompaa ja tämä näkyy lopputuloksessakin. Lisäksi paksummasta langasta neulominen oli mukavaa vaihtelua, valmista syntyi ihanan nopeasti.

Nuoremmalle siskolleni neulotut lapaset tein ennen Maatuskoita, minkä huomaa kyllä vähän neulejäljestä. Mallissa oli myös jonkin verran pitkiä langanjuoksuja, joista yritin parhaani mukaan selvitä kunnialla ja kauniilla lopputuloksella. Ja aika ihanat näistä tulikin. Ohjeessa oli kivasti valinnanvaraa kämmenpuolen kuvion sekä peukalon suhteen. Minä tein tekstittömät kämmenet ja lyhyemmät peukalot.

Pattern: Selbu Sea Horse Mittens

Yarns: Sandnes Babyull & Novita Nalle, 80g

Needles: 2,5mm 

Veljeni ei kirjoneulelapasista olisi innostunut, mutta halusin tehdä hänellekin jotain lämmintä käsien suojaksi. Törmäsin Ravelryssa seikkaillessani sormikasohjeeseen, joka on muokattu Punaisen Ristin vuonna 1942 julkaisemasta ohjeesta. Tällä samalla mallilla tehtiin siis sormikkaita toisessa maailmansodassa taisteleville sotilaille. Sormikkaat neulotaan paksusta langasta ohuemmilla puikoilla, jolloin neulepinnasta tulee hyvin lämmin. Malli on hyvin pelkistetty ja äärimmäisen helppo neuloa. Sileää neulepintaa rikkovat ainoastaan varren joustin sekä peukalokiilaa reunustavat nurjat silmukat.

Pattern: Modified Army Gloves

Yarn: Drops Nepal 90g

Needles: 2,5mm & 3mm

Sen verran hyvin kirjoneule alkoi sujua kolmansien lapasten kohdalla, etten enää kyllä pidä yli kahden vuoden taukoa ennen seuraavaa projektia. Onteloneule löytyy myös edelleen kokeiltavien tekniikoiden listalta. Josko seuraavat lapaset sitten sillä tekniikalla?

I wanted to make sure all my siblings can keep their hands warm this winter so I knitted mittens for my sisters and gloves for my brother. I hadn't knitted two-colored knitting since 2012 so it was about time to brush up my skills.Actually I ended up knitting three pairs of mittens using stranded knitting. The mittens in this post were pairs 2 and 3.

For my older sister I made mittens with Russian dolls on them in black and grey. I'm especially proud of how neat the mittens are on the inside. That probably had more to do with the pattern than my knitting, but still! My little sister got navy blue and grey mittens with cute seahorses.

As I know my brother isn't really the type of guy to wear patterned mittens, I decided to make him a pair of simple gloves. This pattern is actually modified from a pattern released by the Red Cross in 1942. It was originally meant to be knitted for soldiers fighting in WWII. The gloves are knitted with chunkier yarn and smaller needles, so they are really thick and warm.

Brown paper packages tied up with string

Joululahjojen suhteen vuosi 2014 jäi historiaan siinä, että kaikki joululahjat olivat itse tehtyjä ja niistä viimeinenkin valmistui pari päivää ennen jouluaattoa. En edes muista kuinka monena edeltävänä vuonna olen valvonut yön ennen jouluaattoa neuloen ranne kivusta huutaen.

Tähän onnistuneeseen aikatauluun saattoi vaikuttaa se, että vietin joulukuusta 10 päivää ulkomailla ja palasin Suomeen vasta 23. päivän puolella. Otin matkaneulomiseksi vain yhden joululahjan, kaiken muun kiirehdin valmiiksi ennen lähtöäni. Tällaisesta paniikittomasta joulusta yritän tehdä tavan, sillä se sopi minulle paremmin kuin hyvin.

Paketoinnissa luotin tänä jouluna yksinkertaiseen: ruskeaa käärepaperia, punaista juuttinarua ja pilkullisia washi-teippejä. Erityisesti juuttinarun karkea estetiikka viehätti minua, sillä se toimi erittäin tervetulleena vaihteluna kiiltävälle, kiharretulle lahjanarulle.

Ai pakettien sisällöt? Se ovi raottuu lähipäivinä.

This Christmas, instead of colorful wrapping paper I decided to wrap my presents into brown paper with red, rustic string. To make them look less boring I decorated them with some polka dot washi tapes.

This Christmas was also historical in the sense that I was done with my presents rwo days before Christmas! Usually I spend the night before Christmas eve knitting like crazy. I liked this stress-free method much more and will try to continue it from now on.

Oh, what's inside the presents? Well, for that information you'll have to wait just a bit longer.

526 days later

Niin. Siitä on tosiaan kulunut 1 vuosi, 5 kuukautta ja 8 päivää kun viimeksi painoin julkaisunappia tässä blogissa. Olen haikaillut usein blogin pariin, mutta vasta nyt, uuden vuoden alkaessa, päätin jälleen kirjautua Bloggeriin. Jottette olisi aivan pimennossa, ajattelin listata pieniä palasia siitä, mitä blogihiljaisuuden aikana on tapahtunut.

Viimeisen 526 päivän aikana olen esimerkiksi...

...muuttanut pois vanhempieni luota Helsinkiin pikkuruiseen soluhuoneeseen.

...oppinut tarkistamaan mm. tarvitseeko ostaa vessapaperia ja milloin maito menee vanhaksi.

...aloittanut yliopisto-opinnot.

...oppinut liikkumaan Helsingissä, tai ainakin välillä koti-yliopisto-koti.

...saanut uusia ystäviä ja selättänyt yksinäisyyden tunteen uudessa kaupungissa.

...ommellut sormet verillä haalarimerkkejä ja tutustunut opiskelijabilekulttuuriin.

...päässyt näkemään yhden suosikkibändini livenä ja tapaamaan 4/6 bändin jäsentä.

...osallistunut tiedekuntamme Speksiin (tänä vuonna uudestaan!) .

...liittynyt lauluyhtyeeseen.

...joutunut kokemaan kahden isovanhemman poismenon ja elämään surun keskellä.

...löytänyt Helsingin kivoimmat lankakaupat.

...seikkaillut niin Helsingissä kuin muuallakin Suomessa.

...viettänyt intiaanikesää ihanassa työpaikassa.

...mökkeillyt parhaassa seurassa.

...tanssinut enemmän kuin ikinä ennen ja jopa nauttinut siitä.

...oppinut viimein tekemään kärrynpyörän.

...aloittanut epäsäännöllisen juoksuharrastuksen nollalähtökohdista.

...ylittänyt itseni juoksemalla yli tunnin kestäviä lenkkejä.

...esitellyt suomalaista kulttuuria vierailijoille ulkomailta.

...puhunut enemmän englantia kuin tähänastisen elämäni aikana yhteensä.

...toiminut tuutorina uusille opiskelijoille.

...suorittanut puolet lastentarhanopettajatutkintoon vaadittavista kursseista.

...viettänyt 10 ihanaa päivää Keski-Englannissa juuri ennen joulua.

...neulonut tuntikausia luennoilla.

...ollut rohkeampi kuin aikoihin ja pakottanut itseni uusiin ja pelottaviinkiin tilanteisiin.

...ollut onnellinen.

Nämä 26 asiaa kertovat jonkinlaisen tarinan ajasta, joka on ollut sekä vaikeinta että parasta elämässäni. Surua ja kyyneleitä, mutta onneksi paljon enemmän iloa, onnistumisia ja naurua.

Ja voitte uskoa, että melkein puolentoista vuoden aikana varastoon kertyy myös paljon käsitöitä, Materiaalia blogiin löytyy siis enemmän kuin tarpeeksi. Niitä lähden purkamaan kovalevyn ja kameran syvyyksistä pikimmiten.

1 year, 5 months and 8 days. It's a long time not to update a blog. I want to say I was busy with life and that's partially true. The past year and a half has been full of changes and new experiences. I've moved to a new city, started university, travelled and adventured around Finland and abroad, learned so many new things and knitted hours and hours during lectures. I've also been happier than in ages. Many tears have been shed but luckily I've spent more time laughing and smiling. 

Now, in the beginning of a new year it's time for me to get back into blogging. And believe me, I have so many things to share after constantly knitting and not posting any of it.

Mint green holes and a thick envelope

Kesäkuu kului töissä, heinäkuun alkupuoli kului suuren siivousprojektin parissa. Tässä kuussa oltiin myös jännän äärellä pariinkiin kertaan, eikä onneksi turhaan. Aikaa on onneksi ollut myös neulomiselle.

Ihanan Eilen tein -blogin Hanne esitteli toukokuun lopussa keveän kesäneuleen, josta minun oli pakko saada tehdä oma versioni. Hannen neuleen lisäksi hain inspiraatiota täältä ja loin oman ohjeeni.

Ostin joskus keväällä tarjouksessa ollutta Miamia ja tuo mintunvihreä väri on kyllä täydellinen kesäväri. Koska tykkään käyttää lähinnä korkeavyötäröisiä alaosia tai mekkoja, tein tästäkin neuleesta lyhyen. Näin se sopii kivasti kaiken korkeavyötäröisen sekä mekkojen kanssa.

Kaikista hämmentävintä tässä neuleessa on kyllä se, miten erilaiselta se näyttää päällä. Noin leveän ja samalla matalan kappaleen asettuminen päälle nätisti epäilytti hieman, mutta jollain mystisellä tavalla se asettuu päälle juuri haluamallani tavalla.

Pattern: my own

Yarn: Novita Miami (115 g)

Needles: 6 mm

Niin, tämä tosiaan tapahtui jokin aikaa sitten. Se on uskomatonta, miten paksu kirjekuori postilaatikossa voi ilahduttaa niin paljon. Nyt täytyy vain miettiä, mihin ihmeeseen mahdutan kaikki lankani, kankaani ja muut käsityötarvikkeeni pienessä opiskelija(solu)asunnossa.


I've had quite a productive summer with working through June, having a huge cleaning project througout my room but luckily I've also had time for knitting. 
I was inspired by the lovely blog Eilen tein to knit a light summer shirt and I used also this pattern to make a shirt pattern of my own. The shirt is really light but also surprisingly warm if it's windy outside like it has been in Finland recently. It's so weird how a piece so wide but so shallow can fit so perfectly when put on. I made the shirt quite short since I like to wear high-waisted skirts and shorts.

Also, I recently got a thick letter telling I got accepted into The University of Helsinki to study early childhood education. So this future kindergarten teacher is know planning on moving to a new city. One of my biggest concerns is how on earth will all my yarns, fabrics and all other craft supplies fit into a tiny student apartment.

Fishbones and moss stitch

Ja vielä lisää villa-asusteita pois kesän alta! Nämäkin valmistuivat tosin maalis-huhtikuussa, mutta pääsivät myös haistelemaan kylmempiä ilmoja ihan tositoimissa.

Löysin vuosia sitten tämän ihanan kalanruotolapasten ohjeen ja olin sitä ehtinyt jo testaillakin, mutta nyt sain ihan kokonaisen parin lapasia tehtyä. Lanka on jämälankaa Miette-neuletakistani joten oli aikakin saada se käytettyä.

Lapasille kaveriksi neuloin omasta päästä ihan tavallisen neulepannan helmineuleella, sillä nutturapäivinä pipo on aika kurja kaveri. Hiukseni eivän auki ollessaan osaa käyttäytyä pannan kanssa ollenkaan vaan melkein heti takaraivolle on muodostunut muffinssi. Enhän ole ainoa, jolle käy näin?

Patterns: Kalanruotolapaset (mittens), my own (headband)

           Yarn: Løve Garn Ragsokgarn, väri 58, mittens 55 g (~1,94 oz.) & headband 35 g (~1,23oz.)

Needles: 4 mm (US 6)

More wool accessories, yay! I made these back around March or April to use up all the leftover yarn of the Miette cardigan I made last summer. I found the pattern for the mittens years ago and tried it out then but not until now I got around to make a finished pair. I really like the fishbone design.
I needed a headband for days when I have my hair up on a bun and a beanie is not an option so I made up a pattern using a simple moss stitch.

Triangles of alpaca loveliness

Mikä olisikaan parempi blogitekstin aihe lämpimänä ja aurinkoisena toukokuun päivänä kuin villakauluri? En keksi mitään, joten siitä ajattelin kirjoitella nyt.

Tämä kauluri on ollut valmis jo kuukauden verran ja käyttöönkin se pääsi muutamaan kertaan ennen kuin kevät kunnolla yllätti.

Ostin tämän langan viime kesänä Karnaluksista vain, koska en yksinkeraisesti hennonut jättää hammastahnan väristä alpakkaihanuutta jälkeeni. Ostohetkellä minulla ei ollut aavistustakaan, mitä langasta tulee syntymään, mutta päädyin lopulta kauluriin löydettyäni ihanan mallin. Tein omaani yhden mallikerran enemmän kuin ohjeessa, koska lankaa riitti ja korkeus ei tuntunut omaan makuuni riittävältä ohjeen mukaisesti tehtynä.

Pattern: Fresco Basket Whip Cowl

Yarn: Smc select Highland Alpaca Fino (Karnaluks, Tallinn), 70 g (2,47 oz.)

Needles: 4,5 mm (US 7), KnitPro

It's late May. The sun is shining and it's warm outside. What could be a better time to write about a cowl!

I actually finished this one over a month ago and got to use it a few times before the spring fully begun. I bought the yarn last summer because I just couldn't leave the ball of toothpaste green alpaca loveliness into the store. I had no idea what to make from it but I found this pretty cowl pattern and went with it.

I made my cowl one rep longer than the pattern said. I had the extra yarn and originally it was too short for my taste.

Stripy storage miracle

Päätimme siskoni kanssa säästää Lontoon matkamme kuluissa hiukan ja ottaa mukaan matkaan vain yhden matkalaukun. Koska tavoitteenamme on kuitenkin tehdä Lontoosta myös joitakin hankintoja, pitää tavaroille käytettävissä oleva tila maksimoida. Yleensä olen ottanut käsimatkatavarakseni vain melko ison laukun, mutta nyt päätin ommella kassin juuri käsimatkatavaramitoitusten mukaan.

Raitakangas sekä vetoketju ovat Eurokankaasta ja kustansivat yhteensä n. 12 euroa. Kangasta jäi lisäksi yli jonkin verran, joten sitäkin voin hyödyntää vielä myöhemmin. Laukun mallin tempaisin omasta päästäni käyttäen tosiaan käsimatkatavaroille sallittuja enimmäismittoja.

Laukku on oikeasti aivan valtavan kokoinen, mutta aivan sallituissa rajoissa. Eri asia on, pysyykö laukun paino alle kymmenen kilon, mikäli sen survoo aivan täyteen tavaraa...
Erityisen ylpeä olen laukun toteutuksen siisteydestä. Keskityin kerrankin huoliteltuun ulkonäköön ja esimerkiksi silitin palat ennen ompelua, mikä on aivan ennenkuulumatonta etenkin kun ottaa huomioon, etteivät palat oikeastaan olleet edes rypyssä. Myös vetoketju on ehkä siisteimmin koskaan ompelemani.
Tälle kelpaa lähteä näyttämään maailmaa!

My sister and I decided to save some money and take only one suitcase to London with us. That's why I needed a new bag for hand luggage. I made it as big as possible considering the size restrictions of the airline we're using. It turned out huge which is really handy 'cause I can also use it as a weekend bag.

I'm very pleased about how it turned out and how nice and neat it is. I paid extra attention on detail with this so no wonder the zipper is the best-sewn out of all I've ever done and the seams are straight for once.

This is a very good companion to London!

Don't rain on my toothbrush!

Näinpä talviunet vaihtuivat kevätkiireisiin ja blogin päivittäminen jäi jälleen hunningolle. Kuvioihin mukaan tuli pääsykokeisiin valmistautuminen, pidempiä työpäiviä sekä 9 päivän ulkomaanmatka. Pääsykokeisiin luvun sain onneksi päätökseen viime viikolla, töistäkin on toukokuu kesälomaa ja vaikka huomenna olen taas lähdössä reissuun melkein viikoksi, on varastossa tällä kertaa monta tekstiä julkaistavaksi.

Tämän projektin kiirehdin valmiiksi ennen edellistä matkaani, sillä matkavarusteissani oli iso aukko toilettipussin kohdalla. Tai olihan minulla pussi joka palveli muuten moitteettomasti, mutta päästi väriä joutuessaan kosketuksiin veden kanssa. Olen aiemmilla matkoillani värjännyt hävettävän monta lakanaa ja pyyhettä sillä.

Koska asioita ei tietenkään voi tehdä helpoimman kautta edes silloin, kun aikaa on rajoitetusti, päätin tehdä pussin vanhasta lasten sadetakista. Sadetakkikankaan ompelun inhottavuus oli jo edelliseskerrasta ehtinyt unohtua ja tartuin innolla toimeen. Rakentelin sopivat palat takin vartalo-osat esimerkiksi takin nepparit suoraan kiinnitysmekanismina hyödyntäen. Pussin sisälle tein taskuja molemmin puolin, toiselle laidalle kaksi ja toiselle kolme. Vuorikangas on vanha kangasvarastoista esiinkaivettu pala.

Itse ompelu sujui yllättävän kivuttomasti materiaalivalinnasta huolimatta eikä minun tarvinnut ihan kokonaan matkaa edeltävää yötä valvoa tätä ommellen, vaikka aika myöhään tihrustin vuorikangasta kiinni pussiin käsin ommellen. Käytössä pussi palveli hyvin, oli sopivan kokoinen kaikille tavaroille ja miellyttää myös silmää.

Nyt lähden jatkamaan matkavalmisteluja, huomisaamuna siskoani ja minua kutsuu nimittäin Lontoo.

Once I stopped hibernating I suddenly gor very busy with other stuff like studying, working and travelling around Europe. For that trip I made this toiletry bag out of an old kid's raincoat. I must've already forgotten what a pain it was to sew last time since I chose this material. I always tend to do things the hard way even when I have limited time for it.

I tried to use the material as smartly as I could and for example, used the original snap fasteners as the fastening. The lining is an old fabric that I found from my stash and I sew some pockets on it, two to one side and three to the other. 

I really like how this one came out and after 9 days of testing it works just as it should. It was worth it to stay up most of the night before my trip to hand sew the lining together with the rest of the toiletry bag.

Now I have to start filling the bag again and get all my other stuff together because tomorrow morning I'll head to London with my sister. Don't worry though, I have made sure that you have something new to read on this blog even when I'm travelling.

The hibernation is over!

Olen selvinnyt lopputalven neulomiskyllästyksestä! Yli kuukauteen puikkoihin koskeminenkin tuntui vastemieliseltä ajatukselta ja vaikka keskenräiset työt kolkuttelivat jatkuvasti mielessä, ei minulla ollut töissä käynnin lisäksi energiaa kuin siluettiristikoiden, eli japanilaisten ristikoiden, ratkaisuun (suosittelen, ovat äärimmäisen koukuttavaa ajanvietettä).  Nyt pääsiäisviikonloppuna neljän päivän vapaa teki sen, että puikot tuntuivat taas sopivan käteen ja pikkusiskon myöhäinen syntymäpäivälahja valmistui vihdoin.

 Näitä söpöjä siilitumppujahan on näkynyt vaikka missä jo vaikka miten kauan, mutta vasta nyt päätin luoda oman versioni asiasta. Siileistä tuli tosin lopulta kaksosten sijaan serkukset, kun suklaanruskea 7veikka loppui kesken eikä sitä löytynyt suurien etsintöjenkään jälkeen mistään. Oli siis lopulta tyydyttävä Janneen, joka on hyvin erisävyinen ruskea. Vaikka ole nyleensä hyvin pakkomielteinen siitä, että parin molempien osapuolten pitää olla täsmälleen identtiset, tässä siiliparivaljakossa se ei onneksi ole kamalan häiritsevää. Jokainen eläinhän on yksilö!

Tein siilit neulomalla varren ensin tavallisesti suljettuna, sitten pörröpuolen ja sileän takapuolen erillään tasona ja pörröosuuden ollessa tarpeeksi pitkä, jatkoin neuletta jälleen suljettuna. Lopuksi ompelin sivut kiinni ja neuloin peukalot sivusaumaan jättämääni aukkoon ja kirjoin mustalla jämälangalla siileille silmät ja kuonon. Sivusaumoihin tehdyt peukalot törröttävät kummallisen näköisesti kun lapaset eivät ole käytössä, mutta ne vain ovat helpoimmat peukalot tehdä ja käteen ne istuvat ihan kiitettävästi. Aina ei jaksa hifistellä peukalokiiloilla..

Hedgehog cousins

Pattern: My own based on a basic mitten

Yarn: 7veljestä & Janne, 30 grams (~1 oz) each & 10 grams (~0,3 oz) of unknown furry yarn

Needles: 4mm (US 6)

I've finally climbed out of my knitting funk! I didn't knit anything in over a month, I just had no energy  or motivation and all my unfinished projects just stared at me mockingly. Now during this four-day Easter holiday I finally found the joy of knitting again and finished this birthday present for my little sister.

I've seen the hedgehog mittens in various places but decided to create my own way of making them. Unfortunately I ran out of the original brown yarn and no matter how many stores I went through I couldn't find it anymore. So I figured the hedgehogs could be cousins instead of twins and used a different yarn for the other mitten. I'm usually very obsessed over the fact that a pair has to be an exact match but I think I'll survive this time.

Cables of sisterly love

Koskapa siskollani oli tänään päällä minun tekemäni villapaita ja ulkona riitti vielä valoa, suostuttelin siskoni pihalle palelemaan muutamaksi minuutiksi ja sain vihdoin kunnolla kuvattua tämän joululahjan. Villapaita on tosiaan ensimmäinen lajissaan jonka neuloin ja paidan koon sopivuuttakin vain arvuuttelin. Näistä lähtökohdista huolimatta valmis vaate on oikein soma eikä sen valmistuskaan ollut erityisen tuskallista. Ja siskokin tykkää, minkä voi päätellä esimerkiksi siitä, että hän on käyttänyt villapaitaa useasti joulun jälkeen (kuten tänäänkin).

Koska siskoni on vasta 11-vuotias, tein hieman muutoksia ohjeseen vyötärokavennusten osalta. Neuloin kavennuksista huomattavasti loivemmat, sillä ohjeessa ne olivat tiimalasimaisen jyrkät. Siskoni iän takia lopputuloksessa ei myöskään häiritse se, että pusero on vielä hieman väljä. Paljon suuremmin ärsyttäisi, jos siskoni kasvaisi heti ulos vaivalla neulotusta paidasta. Villapaita neulotaan alhaalta ylöspäin, joten alkupuoli oli hyvin yksitoikkoista sileää neuletta. Kaarroke oli onneksi juuri sopiva yhdistelmä pientä ajattelua vaativuutta sekä yksinkertaisuutta, joten mielenkiinto säilyi melko hyvin neulottaessa. Yläosassa olevat kauniit palmikot muodostuvat muutamasta erilaisesta kavennuksesta sekä langankierroista. En ole ennen tehnyt palmikoita kuin palmikkopuikkoa käyttäen, joten tämä uusi tekniikka tuntui oikein virkistävältä. Nimesin, tapani mukaan, tämänkin paidan, sillä eihän tuo ohjeen otsikko ole mikään nimi. Eikös paita näytäkin ihan Pauliinalta?

Pauliina

Pattern: DROPS jumper with cables and raglan sleeves (size S)

Yarn: Extra merino by Schachenmayr nomotta colour 55, 380g (~13,4 oz)

Needles: 3,5mm (US 4) & 4mm (US 6) both double pointed and circular needles

This is the sweater I knitted for my little sister for Christmas! It's called Pauliina 'cause everything I knit needs a name and the name of the pattern was just way too boring. I had never knitted a sweater before and I had to guess my sister's size so the starting point wasn't the best one but in the end I really enjoyed making it. The sweater was knitted bottom up so the beginning was really boring but when I got to the yoke the pattern was really cute but also easy to make. The cables are made without a cable needle which I hadn't done before so that was also pretty interesting. I made some adjustments to the pattern as I knitted because my sister is only 11 so the waist shaping in the pattern was way too radical for her body. The sweater turned out to be a little bit loose on my sister for now but it's actually better that way since she still grows. It would be such a shame if she grew out of it right away. She seems to like it a lot or at least she has worn it quite often after Christmas. And that makes me smile and mention that I made it every time she wears it. And that drives her crazy. But hey, that's what sisters do, right?

Warm as a hug, cozy as a tea mug

Esittelyyn saapuu tämän vuoden ensimmäinen valmistunut projekti! Päättelin langat 2. päivä, muttei tämä villis ihan kahdessa päivässä valmistunut, vaan viikon verran sen neulomisessa vierähti. Huomasin kylmien ilmojen palattua maisemiin, että vaatekaapissani on huutava pula pitkähihaisesta, mutta lyhyestä villapaidasta, joka sopisi pariksi niin korkeavyötäröisille hameille kuin mekoillekin. Ennen joulua kädet olivat niin täynnä lahjojen tekoa, etten ehtinyt uneksiakaan itselle tekemisestä, mutta heti joulupäivänä kaivoin valmiiksi miettimäni tarvikkeet ja ohjeen esille.

Lanka on ostettu kesällä Tallinnasta (käsi ylös, kuka yllättyi?) ja alunperin kaavailin sitä aivan toiseen projektiin. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että tämä lanka pääsisi paljon parempaan käyttöön villapaitana. Se on 100% baby woolia, lämmintä ja pehmeää siis. Neuloin elämäni ensimmäisen villapaidan joululahjaksi (kyllä, tästä saatte kuulla lisää kunhan saan talletettua sen kunnollisesti kameran muistikortille) ja halusin tämän toisen  kohdalla pitää homman hyvin simppelinä. Ei palmikoita, ei minkäänlaista pitsineuletta, vain suoraa, selkeää sekä helposti erilaisiin vaatteisiin yhdisteltävää. Ja kaikessa yksinkertaisuudessan villapaidasta tuli juuri sellainen kuin tahdoin. Vai mitä muuta kertoo se, että olen tässä parin viikon aikaan useasti joutunut hillitsemään itseäni ja laittamaan päälle jotain muuta, kuin tämän villapaidan. En kuitenkaan halua ihmisten luulevan, että tämä on ainoa lämmin yläosa jonka omistan..

Totesin muuten jo tämän toisen villapaitatekeleeni kohdalla, että minusta miellyttävimpiä ovat ylhäältä alas neulottavat, raglanhihaiset villikset. Pidän siitä miltä ne näyttävät valmiilta, kaikki valmistuu yhtenä kappaleena ja työtä voi helposti sovitella matkan varrella, jolloin siitä saa juuri sellaisen kuin tahtoo. Tämänkin paidan kohdalla muokkasin ohjetta jonkin verran, etenkin hihojen osalta. Kaventelin hihoja runsaasti ohjetta enemmän ja tein hihansuiden resoreista kapeat. Koska halusin neulepaidan olevan nimenomaan lyhyen mallinen, tein siitä vyötärömittaisen ja neuloin alareunaankin vain pienen kaitaleen joustinta estämään rullautumista.

Pattern: Brick (ravelry)

Yarn: Patons Fairytale Colour 4 Me DK in color 4956, ~420 g (~13,5 oz) 

Needles: Knitpro 5,5 mm (US 9 ) & 4 mm (US 6)

First DIY project I finished this year! Well, actually I cheated a little and started it on Christmas day but since I finished it on the 2nd of January it counts, right? My wardrobe was clearly missing a warm, long-sleeved, cropped sweater that could be worn with high-waisted skirts and dresses. I bought this navy blue yarn from Tallinn (no surprises there..) originally for a complete different purpose but decided it would have a brighter future as a sweater. This was only the second pullover I've ever made (the first one was a Christmas present still waiting for decent photos to be taken of it) and I wanted to keep it really simple. No cables, no lacey patterns of anything, just plain and super easy to pair with my existing clothes. 

I used a pattern I found on Ravelry but made my own adjustments to it, especially the sleeves. I did more decreases and made the ribbing shorter than the pattern suggested. And since this is a cropped sweater I made it a lot shorter too and again, did a short ribbing instead of a (in my opinion, ridiculously) long one that the pattern instructed. I've now come to the conclusion, that I enjoy making pullovers top down. I like the way the sleeves look, the fact that it's all knitted in one piece and the possibility to try on the sweater as you go to ensure the perfect fit.

In the two weeks of it's existence I've wanted to wear it on most days so I've really had to control myself so that people don't think I threw all my other tops away. It just is the perfect sweater for a dress-wearing girl living in Finland!

Like daughter, like mother

Joululahjoilla taas jatketaan! Tämä äitini pakettiin päätynyt neule on toinen isommista lahjaprojekteista, joita jouluksi tein. Tein kesällä itselleni Miette-neuletakin ja koska äitini tykästyi neuleen kauniiseen malliin, hankin kesän toisella Tallinna-seikkailulla langat tähän neuleeseen. Se valmistuikin lähes kokonaan jo loppukesästä, vaikka langat päättelin ja napit ompelin kiinni vasta aivan joulun korvilla. 

Neulomisesta ei oikeastaan ole mitään erityistä sanottavaa, tykkään tästä mallista edelleen ja nyt kun osasin varoa vasenkätidyyden aiheuttamia sudenkuoppia, jotka omassa neuleessani aiheuttivat pieniä pulmia, oli tämän neuleen tekeminen melko vaivatonta. Ja taisi äitikin tykätä, koskapa olen neuleen nähnyt käytössä kotioven ulkopuolellakin jo useampaan kertaan.

Pattern: Miette (Ravelry)

Yarn: Løve Garn Ragsokgarn, color 32, 325 g / 11,5 oz (Karnaluks, Tallinn)

Needles: 4 mm (US 6) & 5 mm (US 8) KnitPro

Buttons: 8 wooden buttons (Karnaluks, Tallinn) 

This cardigan was a Christmas present for my mom. I made a similar one for myself during the summer and because my mom liked it I decided to make one for her. So we're now cardi-twinsies! I got the yarn from Tallinn on my second trip there last summer and made the cardigan during August so it was waiting for Christmas to arrive for quite a while.

As this was my second time knitting this pattern I knew what I was doing and could also prevent from making the same mistakes that I made with my cardigan. I'm left-handed, which makes following patterns a bit tricky sometimes if you're not knitting in the round. I really like this pattern though, it's simple enough to knit while watching tv but it has the nice zigzaggy lace pattern on the edges so it's not boring either.

Rewind and re-use

Nyt kun joulusta on jo mukavasti muutama viikko kulunut, onkin sopiva aika palata joululahjoihin, joita Joulupukin apuna väkersin. Lahjojen esittelyä on luvassa useampaankin otteeseen, kunhan saisin kuvat purettua ja tekstit väännettyä kaikkiin. Tässä ensin kuitenkin pari kierrätysteemaista lahjaa, jotka päätyivät lahjoiksi ystävälleni ja siskolleni.

Olen suunnitellut kasettinauhan käyttämistä virkkaamisessa ja neulomisessa ja pienen ikuisuuden ja poiminkin joskus kirpputorilta mukaani pari kasettia ihan vain tähän tarkoitukseen. Joulun alla keksin, että kasettinauhaa ja 1,5 mm virkkuukoukun yhdistämällä saan tehtyä todella mainioita ja uniikkeja koruja.

Pyöreiden korvakorujen ohjeen löysin lyhyen googlettelun jälkeen täältä (Blue swirl earrings) ja se osoittautuikin loistavaksi ohjeeksi, jota noudattamalla korviksista tuli juuri sopivan kokoiset. Kukan ohjetta jouduin hieman soveltamaan, sillä tahdoin toisesta kukasta hieman pienemmän. Niinpä korvasin terälehtien pylväät puolipylväillä ja kukasta tuli juuri sen haluamani hitusen pikkuisempi. Sen jälkeen vain kukat limittäin päällekäin, yhteenompelu samalla nauhanpäät päätellen ja lopuksi liimaus sormuspohjaan. Toimii.

Here is some jewellery that I made for a friend and my sister for Christmas. I helped Santa quite a lot this Christmas so as soon as I get the pictures and texts in order there are many presents for me to tell you about. 

I've wanted to try crocheting or knitting cassette tape for ages and I bought few old c-cassettes from a flea market just to experiment with. I finally got around to it when I realized that it's the perfect material for awesome and unique jewellery. The round earrings I made using this pattern (Blue swirl earrings) and I found that it was just the perfect size for tha cassette tape and 1,5 mm (US size 7 steel) crochet hook that I used. I found a simple flower pattern and made two flowers using it. I wanted the second one so be a bit smaller so I made the petals using half double crochets instead of double crochets. Then I stacked them on top of each other, sewed together ad glued onto a ring base.

The cassette tape was actually quite nice to crochet, it was far less tricky that I excepted. Next I'm gonna try knitting it or crocheting it with some yarn.

Confessions of a collar-holic

Syksyllä ihastuin täysin peruuttamattomasti irtokauluksiin, erityisesti Peter Pan -kaulusten muodossa. Kun kullanvärinen, eBaysta tilaamani kaulus saapui, innostuin tekemään itse kolme kaulusta lisää. Violettiin ja valkoiseen käytin Googlesta metsästettyjä kaavoja, mutta sininen niiteillä varustettu kaulus on täysin oma tuotokseni.

     Kullanvärinen/Gold: eBay  //  Valkoinen/White: DIY, pattern  //  Violetti/Purple: DIY, pattern //  Sininen/Blue: DIY

Kirjoittelin kauluksen tekemisestä tarkemman ohjeistuksen cutoutandkeep.net-sivustolle, josta lisäohjeistusta kaipaava voi sitä käydä kurkkimassa täältä. Lyhyesti kerrottuna leikkasin kauluksen muotoisen palan huopaa, kiinnittelin sen ulkoreunoille kaksi riviä (eBaysta uskomattoman halvalla tilattuja) niittejä, liimasin takapuolelle toisen palan huopaa estämään niittien piikkien tarttumisen hiuksiin ja vaatteisiin sekä ompelin hakasen paikalleen. Kaulus oli nopea ja hauska tehdä, jopa yli 200 niitin kiinnittely sujui leppoisasti aivotonta hömppäleffaa katsellen.

Tämä vuosi alkoi käsityöpuolen osalta varsin mainiosti, sillä vuoden ensimmäinen projekti, pitkähihainen, lyhyt villapaita, valmistui tänään. Saattaa toki olla, että aloitin puseron neulomisen jo 25. päivä, mutta koska se valmistui tänään, se lasketaan tietysti vuoden 2013 neulesaldoon. Eikös? Siitä kuitenkin lisää tuonnempana.


Last fall I fell in totally in love with detatchable Peter Pan collar so after I put on my first one (upper left corner on the picture) that I ordered from eBay I was so hooked that I made three more the same day. I found the patterns for the white one and the purple one with intense googling but the blue studded one is my own creation.
I actually made a how-to tutorial to cutoutandkeep.net so if you'd like to know how I made it in more detail, you can check it out here. Basically I just cut a collar shaped piece of felt, attatched two rows of round studs (from eBay) around the edges, glued another piece of felt to the back and sewed in the clasp. It was quite easy and fun to make. Even the attatching of over 200 studs went by quickly because of the no brain activity needing romantic comedy I was watching.

My DIY year started off with a bang since I finished my first project of the year, a long-sleeved, cropped sweater today. I might have started it on the 25th but I finished it today so it counts as a 2013 project, doesn't it?

So the seamfight begins!

Uusi vuosi, uusi osite, uusi nimi, uusi ulkoasu. Kirjoittaja ei vuoden vaihtumisesta huolimatta muuttunut miksikään ja blogikin jatkaa samalla linjalla kuin aiemmin. Luvassa on siis paljon neulomuksia, ompeluksia, tuunausta ja toivottavasti myös uudenlaisia tekniikoita, joita olen vuoden 2013 varalle kaavaillut.

Blogin nimen takana on (ainakin omasta mielestäni) hauska tarina, joten sen ajattelin jakaa teillekin. Kun ompelin yo-mekkoani viime keväänä, kuuntelin Paradise Fears -nimistä bändiä, jonka olemassaolon sain tietooni alkukeväästä. Tuskailin juuri yläosan ja sen monituisten saumojen kanssa, kun kaiuttimista kuului Hear me out -niminen kappale ja sen kohta "You've got me fighting the seas for you, you've got my riding the breeze and I'm begging you please hear me out

"  Silloin keksin laulaa kappaleen mukana lisäten seas-sanaan yhden kirjaimen, jonka jälkeen kappale kertoikin saumojen kanssa taistelusta. Se sopi jotenkin kuvaamaan käsitöiden tekemistäni, joka on välillä todellista taistelua, etenkin pikkutarkoissa ja täsmällistä suoruutta vaativissa kohdissa, joten päätin, että blogini nimikin saa kuvata sitä.

Neljäs uudistus blogissani tulee olemaan se, että alan tästä lähtien kirjoitella blogiteksteihin myös lyhyet englanninkieliset käännökset. Blogiin saapuu kuitenkin jatkuvasti kävijöitä muualtakin kuin Suomesta, joten miksipäs ei.

Tästä siis lähtee uusi vuosi, tervetuloa seuraamaan Fighting the seams:ia!

It's a new year so what could be a better time to change the address and the name of my blog. The topics are gonna be the same though, so I can promise a lot of knitting, sewing, upcycling and more. 

The name for this blog originates from last spring when I was sewing a dress for my graduation. The bodice had a lot of seams and just when I was struggling with it I heard a song called Hear me out by this amazing band called Paradise Fears. The song has a line that goes "You've got me fighting the seas for you, you've got my riding the breeze and I'm begging you please hear me out

"  and I started singing along but changed the word "seas" to "seams" I thought it was pretty clever and because it pretty much describes the way I do DIY projects (it's sometimes a struggle but I just keep pushing forward) I thought it's the perfect name for my blog.

This is the first post that I wrote an English translation so the previous posts are only in Finnish. From now on I'll be writing in English as well so non-Finnish speakers can understand what I'm talking about.

So here's the start of 2013, welcome to Fighting the seams!

Lokakuinen tulppaani

Muistin pitkästä aikaa, kuinka rentouttavaa ompeleminen on. Nuppineulojen kiinnitys tasaisin välimatkoin, ompelukoneen tuttu surina, omituisen muotoisten kankaanpalasten järjestyminen vaatteen osaksi. Tein vaihteeksi jotain lähtökohtana pelkkä kangas ja kaavat ja totesin, että tahdon tehdä sitä paljon enemmän.

Tämän hameen väänsin kahdesta kankaanpalasta, jotka olen joskus kirpputorilta pelastanut yhteishintaan 90 senttiä. Napit ja vetoketjukin löytyivät varastoista, eli hyvin edulliseksi tuli. Kaava on tulppanihame Suuri Käsityö -lehden numerosta 2/2008. Mallissa on juuri minun makuuni olevat suuret taskut, joiden ansiosta hame nousi ihan lempparilistalle. Myös etuosan laskoksista pidän kovasti. Etuvyötärökaitaleen harsin käsin kiinni, sillä minusta päissä olevien nappien kiinnitysteho ei riittänyt koko kappaleeseen. En tahdo koko ajan olla miettimässä, missä vyötärökaitale huitelee.

Minulla on itse asiassa tälläkin hetkellä aivan nenäni edessä pino kankaita, joille on olemassa suunnitelmia sekä valittuja kaavoja, mutta toteutus uupuu vielä. Taidan kyllä laittaa kaavapaperit rapisemaan lähipäivinä, kaipaan jälleen elämääni ompeluterapiaa.

Pilkottajapitsiä

Jos käytätte hameita tai mekkoja (joiden helma ei peitä polvia) edes jokseenkin säännöllisesti, osaatte takuulla samastua tähän. Maailman kivoin ja kaunein mekko, kriittiset pari senttiä liian lyhyellä helmalla. Tämä tilanne osuu minulle eteen tavallista useammin senkin takia, että pituutta löytyy 175 cm sen keskimääräisen 166 cm sijaan. Olen luovinut liian lyhyiden helmojen viidakossa shortsien, tiukan trikoohameen sekä viimeisimpänä leveähelmaisen mustan trikoohameen voimin. Nyt täydellinen ratkaisu on kuitenkin löytynyt, maailman suloisin pitsihame.

Olen pyöritellyt pitsihameideaa jo kuukausien ajan ja juuri sopiva kangas löytyi lopulta pienestä kangas-outletista, joka toimi kotikaupungissani yhden päivän ajan elokuussa. Siskon kommentti kangastarjonnasta oli "80-luku soitti ja halusi kankaansa takaisin", mikä pitikin melko hyvin paikkansa. Tämä ihana pitsikangas sieltä kuitenkin pelastautui mukaan niiden kasarihirvitysten joukosta. Pitsissä on mielestäni ihana kuvio, kukkia, lehtiä sekä lemppareista lempparein piparkakkureuna.

Eihän se muuta vaatinut kuin helman piparireunan kohdistuksen, yhden sauman ja kuminauhan kiinnityksen niin hame oli valmis. Se toimii täydellisesti lyhyiden helmojen pidentäjänä, mutta ajatus hameeen käyttämisestä  hameena ihan itsekseen houkuttelee myös. Tämä pitsihurahdus pelottaa edelleen hieman, mutta minkäs sille mahtaa, kun nyt kaikki suloinen tyttösöpöily on niin ihanaa. Esimerkiksi ihanan löysän, turkoosin kirpparilöytöpaidan kanssa pitsi ei minun silmääni näytä liian ällösiirappiselta.

Loppuun vielä mainittakoon, ompelukärpänen puraisi jälleen ja pahasti, joten olen kanssa-asujien riemuksi jyristellyt menemään useana iltana viime päivinä. Nyt on siis taas aiheita kirjoitella blogiin, kunhan sade lakkaisi kuvien ottamista varten.

Lämpöpatterin korvike

Koska kaipasin tänään leffatekemiseksi jotain muuta kuin neulomista, sain nappeja ommellen vihdoin valmiiksi helmikuussa aloitetun projektin, jonka oli tarkoitus olla ensimmäinen neulomani villatakki (kesällä valmistunut Miette sai kunnian olla ensimmäinen). Villatakki valmistui aluksi valtavalla vauhdilla, alle vuorokaudessa oli valmiina takakappale ja viikossa olin menossa jo toisessa hihassa. Siinä kohtaa kuitenkin tökkäsi ja muut tekeleet syrjäyttivät tämän. Loppukesästä kaivoin projektin jälleen esille, tein valmiiksi puuttuvan pätkän hihaa sekä taskut ja yhdistelin palat toisiinsa ja ainoastaan napit jäivät puuttumaan.

Otin kuvat hienoisessa tihkusateessa, josta eksyi todisteita kameran linssiin. Pahoittelut siis tahattomasta naama- ja säärisensuurista.

Noudatin ohjetta kuuliaisesti, vaikka sovitteluvaiheessa totesin sen olleen hihojen kohdalla huono valinta. Ohjeen mukaisesti tehdyt hihat olivat aivan liian leveät ja lerpattavat, mutta koska niiden uudelleenneulominen ilman lisäyksiä ei innostanut, ompelin niita pienemmiksi. Nyt hihojen sisällä on siis sisäänotettua neulepintaa jonkin verran, muttei se edelleen löysähköissä rentoiluvaatteen hihoissa ole niin vakavaa.

Taskuissa poikkesin ohjeesta, tein ne pyöröneuleena ja niin syviksi, että käsi mahtuu kunnolla lämmittelemään taskun syvyyksiin. Eli suomeksi sanottuna täydelliset taskut vaatteeseen, jolla suojaudutaan pakkaselta. Lähikuvassa paremmin näkyvät napit on ostettu Karnaluksista kesän ensimmäisellä Tallinnan reissulla. kivan raskaat napit sopivat mielestäni hyvin neuleen henkeen.

Ohje: Nuoren pappatakki

Lanka: Isoveli, n. 850 g

Puikot: Suorat puikot ja sukkapuikot 6mm

Olen vältellyt lämpöpatterin laittamista päälle viime päivinä, sillä vanhan talon oikukkaalla patterilla on tapana olla joko tulikuuma tai jääkylmä. Tänään kiskaisin tämän neuleen päälle eikä tullut ollenkaan ikävä patterin lämpöä. Minä selviän paukkupakkasilla niin kauan kuin saan kiskoa pappaneuleen ylleni.

Tallinnaa kalan silmin

Aloitin elokuun tosiaan iloisesti matkalla Tallinnaan. Laiva lähti Helsingistä 7.30, joten lähtö kotoa tapahtui puoli kuuden aikaan ja herätys vielä aiemmin. Päivä alkoi siis melko koomaisissa tunnelmissa, mutta laivaan päästyä olo alkoi virkistyä. Asiaa saattoivat auttaa myös ravitseva aamiainen, ranskalaiset shottilaseista tarjoillun ketsupin kanssa. Ja kyllä, leikkimiseksihän se syöminen meni yhden reissutoverin toimesta.

Leikkiminen jatkui, kun asetimme kamerani kalansilmätehoste-asentoon, joka viihdyttikin meitä loppumatkan Tallinnaan. Ei vaan ole parempaa viihdettä kuin kalansilmäkuvat. Tässä vain kaksi asiallisinta, olemassa on myös esimerkiksi kuvia, jotka ovat lähes pelkkää nenää ynnä muuta superesteettistä.

Tallinnassa olimme hetken kunnon turisteja ja kiertelimme vanhaa kaupunkia, mutta kiinnostus lopahti melko pian ja lähdimme Viru-keskukseen etsimään jotain tekemistä. Ja syömistä. Vietimme hyvä tovin esimerkiksi Kaubamajan leluosastolla, miksei Suomessa ole niin suloisesti sisustettuja leluosastoja, joissa saa pelata älypelejä sekä Xbobin Kinect -peliä?

Minun oli pakko saada viime reissulla yhdeksi lemppariherkuksi noussutta frozen youghurtia, joten suunnistimme sinne. Tämän jälkeen menimme viereiseen ruokakauppaan ja saatoimme ehkä ostaa kokonaisen vadelmakakun, jonka saatoimme ehkä pistellä kolmeen vatsaamme suihkulähteen reunalla istuen. Puolustukseksi, se oli lounas, eikä valtaisan suuri kakku.. Terveellisellä ruokavaliolla oltiin siis liikenteessä. Enkä edes mainitse pehmiksiä, jotka saattoivat eksyä tiellemme myöhemmin..

Keskustasta palasimme jälleen vanhaan kaupunkiin, istuskelemaan rotvallin reunalle ohikulkijoita tuijottelemaan (ja matkaseurani toimesta myös salakuvaamaan. Kalansilmätehosteella, luonnollisesti). Muutama turistikuvakin tuli otettua, nekin ovat huomattavasti hauskempia kalansilmän läpi.

Sovittelin vanhassa kaupungisssa suloisia korvaläppiä, jotka ystäväni osti. Lumipallot korvilla keskellä kesää! Sovittelen kuvassa myös toisia käsiä, nuo eivät nimittäin ole omat lapioni.

Matkan kohokohta ja pääasiallinen tarkoitus oli tietenkin armoton lankashoppailu, jota harrastimmekin reilut kaksi tuntia Karnaluksissa. Tällä kertaa tiesin jo hieman mitä odottaa, eikä tavarapaljous tuntunut enää yhtä hämmentävältä. Lankaakin lähti tällä kertaa mukaan enemmän, yhteensä 2,7 kiloa. 

Ilta Tallinnassa päättyi hyvässä ravintolassa herkutellen, jonka jälkeen raahauduimme satamaan ja nukuimme lankakasseihin nojaillen Helsinkiin saakka. Olin hereillä 22 tuntia putkeen ja kävelin siitä suurimman osan, joten voitte uskoa unen maistuneen kotiin päästyä.

Kotiin raahatun lankavuoren takia minulla on nyt aivan liikaa valinnanvaraa, mitä tekisi seuraavaksi? Tällä hetkellä puikoilla on tuo keon alla näkyvä ruskea lanka ja koukulla harmaita sekä vihertävää puuvillaa, josta sneak peekia alla. Tämän projektin valmistumisessa saattaa tosin kestää hieman, jatkuvasti kasvava ympyrän kehän mitta masentaa kerros kerrokselta enemmän.