To DIY In 2011

Vaikka vuotta on tässä kulututkin jo melkein yksi kahdestoistaosa, ei silti ole myöhäistä asettaa tavoitteita ensi vuodelle. On monia käsityöjuttuja mitä olen halunnut opetella tai tehdä muuten, mutta jotka ovat syystä tai toisesta jääneet tekemättä. Tänä vuonna on noiden asioiden aika.

Kirjoneule

Tahdon oppia tekemään kunnollista kirjoneuletta! Olen kerran yrittänyt hyvin säälittävin lopputuloksin räpeltää kasaan joka paikassa vilahdelleita Totoro-tumppuja Ravelrysta, silloin en päässyt kovin montaa kirjoneulekerrosta eteenpäin. Olen yrittänyt sisäistää ohjeistuksia langanjuoksutuksista ja minulla onkin jonkinlainen käsitys siitä miten ne pitäisi tehdä oikein, mutta käytännössä homma on kuitenkin vähän eri. Ajattelin opetella myös onteloneuletta jonka avulla kirjoneuleen tekeminen, ainakin tumpuissa, olisi helpompaa.

Ravelrysta löytyneet ankkasukat ovat kirjoneuletavoitteena.

Neulegraffiti

Suunnitelma oman neulegraffitin tekemisestä on muhinut mielessä jo pidemmän aikaa. En tiedä vielä minkälaisen graffitin tekisin tai mihin sen laittaisin, mutta ideana se on niin houkutteleva että minun on pakko kiinnittää tänä vuonna vähintään yksi graffiti jonnekin päin kotikaupunkia. Kenties graffiteissa voisi käyttää kirjoneulettakin, mikäli tuon tekniikan otan haltuuni.

Kuva.

Varastojen tyhjentäminen

Kuten aiemminkin olen todennut, löytyy minulta valtavat kasat kankaita jotka vain odottavat pääsevänsä käyttöön. Näiden kangaskasojen kanssa minun täytyy vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja tarttua toimeen.Olemassaolevien kankaiden sekä kirppareilta ja kenties kangaskaupastakin löytyvien kankaiden kanssa olisi tarkoitus harrastaa myös paljon..

Kuva.

...Ompelua

Tämän vuoden ompelutavoitteet liittyvät vaatteiden tekoon alusta saakka, suunnittelusta kaavojen tekemisen kautta ompeluun. Viimeaikaiset ompeluprojektini ovat olleet liian paljon vain kirpparivaatteiden muokkauksia, helmojen lyhentelyä ja muuta sellaista. Tähän on kyllä tulossa muutos melko pian, olen huomenna menossa hankkimaan puuttuvia materiaaleja wanhojen jatkoja varten ommeltavaa mekkoa varten.

Kuva.

Trashion

Olen aiemminkin tehnyt karkkipapereista koruja ja asusteita mutta materiaalit ovat olleet niin kokeiluasteella etten ole kovin kestävää tulosta saanut aikaan. Nyt ostin kokeiluun pöytäliinan päällystämiseen tarkoitettua muovia ja ajattelin antaa karkkipaperikokeiluille uuden mahdollisuuden.

Jos pohtisin vielä hetken, keksisin varmasti vielä vaikka miten monta tekniikkaa ja projektia jotka haluan toteuttaa tänä vuonna, mutta taidan pitäytyä näissä niin toteutumismahdollisuudet pysyvät edes jotakuinkin realistisina.

Mitä uutta te haluatte kokeilla tänä vuonna?

PS. Elinan blogissa on kiva arvonta, käykääpä katsastamassa se! (:

Järjestä kohtaus!

Lähdimme keskiviikkona ilmaisutaidon kurssilaisten ja mediakurssilaisten yhteiselle retkelle Helsinkiin. Suuntana meillä oli Teatterimuseo jossa vietimme semmoiset kolme ja puoli tuntia tehden erilaisia improvisaatioharjoituksia ja kiertelimme museon hauskasti interaktiivisia näyttelyhuoneita. Suosittelen käyntiä teatterimuseossa lämpimästi, siellä saa kokeilla eläytymistä näyttelemään kohtausta kankaalle hiajastettujen vastanäyttelijöiden kanssa, leikkimään sinisen taustakankaan kanssa vaikka meteorologia tai Harry Potteria näkymättömyysviittansa kanssa sekä tuttujen elokuvien uudelleendubbausta. Puhumattakaan kaikista ihanista rooliasuista joita pääsimme sovittelemaan.

Kun tulimme museoon, meillä oli jonkin verran aikaa odotella impropajojemme alkua, joten päätimme tutstua museon kaupassa myytäviin tuotteisiin. Heti ovesta sisään astuessamme "Järjestä kohtaus!" -kangaskassit pomppasivat silmiimme ja impropajojen välisellä tauolla päädyimmekin lunastamaan itsellemme nuo viiden euron hintaiset, ihanan pitkäsankaiset kassit.

En voinut vastustaa kiusausta, vaan kassin kanssa ostoksieni joukkoon päätyi myös tuo suloisista suloisin muffinssirasia, jonka sisällä on kuorrutteen makuisia karkkipastilleja. Eniten kuitenkin odotan sitä että rasia tyhjenee ja saan sen käyttöön aina mukana kulkevana rasiana joka sisältää pieniä, mutta aina niin tarpeellisia asioita kuten särkylääkettä, laastareita, hakaneuloja jne. Rasian tyhjennysprojekti ei tosin ole edennyt kovin vauhdikkaasti, 130 karkista on nyt syöty noin kuusi kappaletta..

Olen alle tunnin sisään lähdössä koko viikonlopun kestävälle leirille keskelle metsää viettämään hauskaa viikonloppua kavereiden kanssa joten tämän isompaa merkintää ei irtoa nyt ja viikonloppukin on näiollen hiljainen (ellei tuo toinen kirjoittelija innostu. vink vink!)

Kovia paketteja

Lupaan, tää on toiseks viimeinen osa näitä joululahjajuttuja. Koittakaa vielä jaksaa, kyllä nää loppuu!

Vaikka suurin osa viime jouluna antamistani lahjoista olivatkin neulottuja, mahtui mukaan myös pari ei-niin-pehmoista pakettia, jotka päätyivät mummini ja vaarini lahjapinoon.

Vaarini sai lahjaksi itse tekemiäni suklaakonvehteja. Alun perin konvehteja piti olla kahdenlaisia,  Ruokalan ohjeella tehtyjä kaneli-kardemumma-konvehteja sekä appelsiini-kookos-konvehteja Maikkarin Makuja-palstan ohjeella. Appelsiini-kookoskohvehtien ohjeessa oleva kookoshiutaleiden määrä oli kuitenkin niin iso, että koko konvehtimassasta tuli aivan jäykkää eikä se asettunut vuokiin millään tavalla tasaisesti, joten lopputulokset olivat niin rumia, etten niitä kehdannut lahjarasiaan laittaa. Onneksi toisia konvehteja oli muutenkin enemmän.

Tajuatte varmaan minkä takia nuo toiset konvehdit jäivät lahjapaketista pois..

Päädyin pienen googlettelun jälkeen sulattamaan suklaan mikrossa, ensin 30 sekuntia ja sen jälkeen 10 sekunnin pätkissä aina välillä sekoittaen, kunnes suklaa oli sulaa. Se oli todella helppoa, edes minä en onnistunut käräyttämään suklaatatällä menetelmällä. Sulaan suklaaseen sekoiteltiin makuaineet jonka jälkeen kaadoin suklaaseoksen silikoniseen muottiin joka teki konvehdeista piparkakkupojan muotoisia. Laitoin muotin ulos lumihankeen jäähtymään ja jo muutaman tunnin päästä konvehdit olivat jähmettyneet ja valmiita muotista irroitettavaksi, mikä onnistuikin helposti muotin materiaalin takia. Molemmista konvehdeista tuli hyvän makuisia ja ajattelinkin tehdä toistekin niitä, etenkin appelsiinikonvehteja, pienemmällä kookosmäärällä tosin.

Mummilleni tein itse sytykeruusuja. Ohjeen fuusioin Hukkapuikon sekä Maiskun mutinoiden ohjeista, kummatkin olivat tosi havainnollistavia, joten ruusujen tekeminen oli äärimmäisen yksinkertaista.
Revin yhden 15 munan kennon palasiksi ja rakentelin niistä kymmenen ruusua, jonka jälkeen kennosta oli järjellä satunnaista pikkusilppua sekä muutama ylimääräinen kuppiosa.

Sulatin veteen viininpunaista sekä valkoista steariinia, joten valmiista sytykkeistä tuli suloisen vaaleanpunaisia. Kastoin ruusuja steariiniin muutaman kerran, ensin terälehdet edellä ja viimeisellä kerralla pohja edellä, jotta ne peittyivät kokonaan steariiniin. Vaikka kuinka yritin olla roiskuttamatta steariinia liedelle, jouduin silti rapsuttelemaan yli laidan karanneita pisaroita.

Pienien vastoinkäymisten jälkeen lahjoista tuli onnistuneita ja saajatkin olivat ilmeisesti tyytyväisiä. Tai ainakin päätellen isovanhempieni kommenteista. Mummi sanoi paketin avattuaan, ettei niin nättejä sytykkeitä raaski polttaa ja vaari kertoi loppiaisena maistelleensa suklaita oikein rauhassa.


Villasukkapostauksesta jäi pois yksi kuva, joten laitan sen nyt tähän. Tämä on se monella värillä neulomisen kääntöpuoli. Lankojen päättely on musta ihan kivaa, mutta rajansa kaikella...

Niitä pääteltäviä pätkiä oli kaiken kaikkiaan semmoset 80 kappaletta. Kyllä. Yhdessä sukassa. 

(vasta toisesta sukaa tehdessä sisäistin ettei sitä lankaa tarvitse joka raidan jälkeen katkaista..)

Polka dot -helmoja

Kulunut viikko on ollut kerta kaikkiaan melkoisen kamala. Liian vähän unta, liian paljon tekemistä. Koulun jatkumiseen ei osannut varautua kuitenkaan kunnolla ja lomalla unohtuneen läksyjen tekotaidonkin on joutunut opettelemaan jälleen uudestaan. Palaillaan kuitenkin vielä tuon ihanan, mutta liian yllättäen ja lyhyeen loppuneen loman tunnelmiin.. 

Kun loman viimeisellä viikolla vaihdoin huoneeni kalustusta osittain, löysin ison kasan hyllyille kerääntyneitä kankaita sekä kirpparilöydöksiä ja muita tuunausprojekteja. Pidin pari ompelupäivää ja sainkin kaappiini monta käyttövaatetta lisää, monet vain pikkukorjausten ansiosta. 

Tuolta kasoista löysin myös joskus kesällä Fidalta löydetyn pitkän, punaisen, valkopilkullisen hameen. Hame on löytö kesältä, mutta se ei ollut päätynyt ompelupöydälle vaan kangaskasan kätköihin piiloon. Kärsin edelleen jonkinasteisesta pallokaipuusta, joten hameen löydyttyä se pääsi heti ompelupäivän projektilistalle.

Hame oli siis pitkähkö ja siinä oli kolme halkiota, edessä, sekä kummallakin sivulla. Lisäksi edessä oli kummallinen nappilista jolla ei ollut oikeastaan mitään virkaa. Napit näyttivät lähinnä hassuilta, kuin pieleen menneiltä pallokuvioilta, ollessaan luonnonvalkoisia ja kankaan palloja isompia.

Napit saivat siis lähtöpassit ja hame lyheni jonkin verran käsittelyssäni, kuten varmasti oli jo arvattavissa. Otin myös vähän sisään hameen vyötärökappaleesta sekä ompelin tuon nappilistan kangastaitteen umpeen jotta se ei liehuisi ihan miten sattuu. 

Olishan sitä silittämistä tietysti voinut harkita ennen kuvaamista....

Ja siitä tuli herkullinen! Ennen kaikkea raidallista himoinneena on tämä palloihin siirtyminen ollut uutta, mutta tervetullutta vaihtelua. Tämän hameen hillitympi (siis kun vertaa toiseen pallohameeseeni) mutta kuitenkin mustasta poikkeava värimaailma on todella tervetullutta ja voin jo tässä vaiheessa luvata, että tämän hameen kanssa tullaan kokemaan vielä monia, monia ihania hetkiä.

Villasukka-armeija

...a.k.a Pakettiin käärityt vol. 2

Niin monena vuonna kuin jaksan muistaa, isoäit joulumuori on neulonut sukkia lahjaksi perheemme lapsille. Koska hänen sormensa alkavat olla melko iäkkäät ja väsyneet, päätin minä osallistua talkoisiin ja pitää perheenjäsentemme jalat lämpiminä. Neuloin joulun alla ensimmäiset villasukkani loppuun, ensimmäinen aloittamani pari on toisen sukan kärkikavennuksia vaille valmis, mutta Nalle-langalla neulominen on niin tuskastuttavan hidasta, etten minä pienehkön kärsivällisyyskertoimeni kanssa jaksa sitä tehdä. Siksi nämä kaikki sukat ovat tuttua ja turvallista (sekä edes hiukan paksumpaa) 7 veljestä.

 Ensimmäiset koskaan valmiiksi neulomani sukat olivat nämä oranssi-beiget sukat jotka annoin täti Oranssinakin tunnetulle äidilleni. Äitini on tässä suhteessa vähän niin kuin harakka. Hän ei tosin lähde silmät kiiluen kaiken kiiltävän perään, vaan kaiken oranssin.

Isoäitini pakettiin käärin hänen punaisiin Hai-saappaisiinsa sopivat raitasukat. Värikontrastit ovat näin jälkikäteen ajatellen melko voimakkaat, mutta ainakin isoäiti sanoi olevansa ylpeä kun minä neulon (hän on suvussamme se joka ompelee ja neuloo).

Isälleni annoin sini-harmaat sukat jonka raidat ovat tasaiset, viisi kerrosta jokainen. Tässä on muuten taas yksi töidensä kuvaamisen etu. En olisi varmaankaan huomannut tuota vaaleanharmaata lankaa joka pilkistelee toisen sukan kärkipuolella mutta kuvasta huomasin sen ja päättelin piiloon.

Nuoremmalla, minua tosin isojalkaisemmalle veljelleni tein sukat josta olen todella ylpeä. Minulla oli tuota vihreää jäljellä ystävältä saatu jämäkerä ja koska sitä ei tuntunut mistään kaupasta löytyvät (onko todella niin että nykyään saa 7veikkaa ainoastaan armeijavihreänä ja sinä jokseenkin ällönä vaaleanvihreänä?), oli sukat pakko tehdä vain vihreillä mausteilla. Tämä raidoitus toimi mielestäni loistavasti ja ajattelinkin neuloa itselleni sukat tällä samalla raidoituksella mutta värejä hieman muokaten.

Mites te siellä ruutujen takana?
Sujuuko teiltä se pahamaineinen kantapää? 
Ja mitkä näistä sukista on teidän lempparit?

Metsästyksen onnellinen loppu

Tavalliset ihmiset valmistautuvat talven tuloon jo syksyllä. Ennen kuin ensilumi sataa, on älykkäimmillä ihmisillä talvivarusteet valmiina ja ojennuksessa. Minä en kuulu noihin ihmisiin. Viime talven kuljin täysin vuorettomilla syksynilkkureilla ja pelastin jalkani paleltumiselta villasukkien voimalla. Tänä vuonna alkoivat nilkkurit kuitenkin olla melko kylmät sekä rikkinäiset saatuaan levätä ainoastaan kesän ajan. Havahduin talvikenkien tarpeeseen tapani mukaan liian myöhään, silloin kun maassa oli jo monta senttiä lunta ja lämpötilat laskivat reilusti kymmenen pakkasasteen alapuolelle. Vähän ennen joulukuun puoliväliä saimme kuitenkin äidin kanssa lähdettyä Helsinkiin talvikenkien metsästykseen. 

Parin tunnin kiertelyn jälkeen apätoivo alkoi hiipiä sisuksiin. Väsymys vaivasi, ärsytyskerroin nousi jokaisen sovitetun kenkäparin jälkeen. Täydellisimmätkin talvisaappaat jäivät ostamatta joko jalkojeni erikokoisuudet tai pohkeitteni massiivisuuden takia. Käytyämme Rossossa keräämässä voimia herkullisen lohi-, ranskalais- ja sienikastikeannoksen jälkeen masennus kääntyi jälleen optimismin puolelle ja päätimme tehdä viimeisen, ratkaisevaksi osoittautuneen iskun Haloselle...

Sieltä ne löytyivät! Olin alunperin ajattellut matalakantaisia, saapasmallisia kenkiä, mutta kuka voisi vastustaa Pikku Myy -henkisiä ihanuuksia herrainkenkämausteilla? Korko tuntui ensin arveluttavan paksulta, mutta lopulta totesin vain että se on persoonallinen lisä joka helpottaa lisäksi pystyssä pysymistä. Kengät ovat aitoa nahkaa ja suomalaista työtä, Orivedelta kotoisin. Kenkiin mahtuu mainiosti villasukka ja ne jalassa tuntee aina näyttävänsä mukavan vinkeältä ja ympäriinsä kävely tuo hymyn huulille.

Halosella oli kuitenkin vielä jotain mitä halusin. Huomasin erään kenkäparin kaupan toisella laidalla ja kesken kenkäsovituksen juoksin liikkeen perimmäiseen nurkkaan ja tartuin hyllyllä nököttäviin........

........valkoisiin Hai-saappaisiin! Olen kaivannut kenkäkokoelmiini Hai-saappaita jo useamman vuoden ja vaikka niitä kauppojen hyllyillä on näkynyt, en ole hellään hoivaani kelpuuttanut muita kuin valkoisia yksilöitä. Kehitin valkoisista saappaista pakkomielteen, joka kasvatti sisäistä katkeruuttani joka kerta kun näin jollain Hai-saappaat missä tahansa värissä. Monivuotisen haaveiluni aikana isosiskoni on onnistunut haalimaan itselleen kaksi paria, pikkusiskonikin yhden parin. Jopa isoäidilläni on omat Hait! Voitte siis varmasti kuvitella sen riemun määrän joka sisältäni pulppusi sovitellessani saappaita jalkoihini. Halonen siis pelasti jalkani niin talviselta jäätymiseltä kuin syksyiseltä ja keväiseltä kastumiselta.

Ja nyt täytyy tunnustaa.. Tuon päivän kenkäostokset eivät jääneet noihin kahteen pariin. Sokoksen alekorista tarttuivat matkaan Sixtysevenin matalat nahkanilkkurit. Odotan jo innolla lumien sulamista, jolloin pääsen tepastelemaan näillä kengillä (kunhan olen ensin käppäillyt upeilla kumisaappaillani läpi loskaisen sään).

Näissä kengissä ihastutti erityisesti tuo luistimien kiinnitystä muistuttavat koukut joilla kenkä nauhoitetaan kiinni. Ne olivat niin hurmaavat, että ostopäätös sinetöityi sillä. Lisäksi myös nämä kengät jalassa mielen valtaa varsin vinkeä olo. Kai se on sitä kenkärakkautta. Minusta on siis ehkä vihdoin tulossa kunnollinen naissukupuolta edustava yksilö on hihkun innosta nähdessäni kenkiä..

En tiedä kuinka tervettä on ostaa samana päivänä kolme kengät, mutta ainakin laatuun panostettiin tällä kertaa koska ostokset eivät ollen halpoja tekonahka(/muovi)kenkiä vaan kestävät toivottavasti monia, monia vuosia.

Paketteihin käärityt vol. 1

Muutamat päivät ennen joulua neuloin kuin hullu, lähes vuorokaudet ympäri, joten aikaa ei syömisen ja nukkumisen jälkeen juuri muuhun jäänyt. Joulu meni mukavasti hyvässä seurassa hyvän ruuan parissa ja eilen otin uuden vuoden vastaan myöskin hyvässä seurassa. Kuvia ei kummastakaan tapahtumasta ole, olen toivoton tunnelmakuvaaja, mutta saattepa edes jotain kuvia, nimittäin asioista joita minä käärin paketteihin tänä vuonna. Tässä ensimmäisessä osassa esittelen kavereilleni annetut lahjat.

Päädyimme koko kaveripiirin kanssa siihen, että lahjat jätetään minimiin ja minä päädyin antamaan paketin kolmelle henkilölle.

Ensimmäinen lahja syntyi ystäväni tarpeesta. Hän on koko syksyn valitellut aina välillä sitä miten kaikki hänen neulepuikkonsa ovat sekaisin ja sukkapuikkoja ei meinaa löytää viittä samankokoista. Päätin auttaa ystävääni tässä pulmassa ja ommella hänelle puikkopussin jossa erikokoiset puikot pysyvät erossa toisistaan ja samassa paikassa samankokoisten puikkojen kanssa.

Tein puikkopussin Villilanka-blogin loistavalla ohjeella ja valitsin ulkopuolen kankaaksi huikean hauskan lehmäkuosisen kankaan ja sen seuraksi tavallista mustaa puuvillaa (kirpparilta löydettyä). Vinonauhan väriksi valitsin vihreän poistamaan liikaan mustavalkoisuutta ja pussin rullalla pysymistä ovat auttamassa harmaat satiininauhat

 Vaikka ohjeen mallissa puikkopussi oli sisältä kokoaan yhtä kangasta, halusin minä piristää synkkää mustaa tekemällä virkkuukoukkutaskun myös lehmäkankaasta. Lehmät näyttävät olevan kuin vankilassa kun kankaan päältä ommeltiin kujat koukuille ja puikoille.

Valmis pussi toimii hyvin, eri levyiset lokerot sopivat hyvin eri kokoisille puikoille ja ne pysyvät hyvin järjestyksessä rullalle käärityssä pussissa joka on oikein suloinen rusetteineen ja lehmineen.

Kahdelle muulle kaverille päädyin tekemään korut kutistemuovista. Se on mahtava materiaali, lähes piirtotaidotonkin saa aikaan mahtavia koruja kun muoviin pystyy piirtämään tulostetut kuvat läpi. Kutistemuovi on hauska materiaali koska sitä on helppo työstää ja etenkin, koska sillä saa todellakin ostokorujen näköistä lopputulosta. Toinen korun saaja hämmentyi kun kuuli, että olen tehnyt korun itse. Muovin kutistamista helpottaa minun kohdallani isän loppumaton työkaluvarasto josta löytyvää kuumailmapuhallinta käytän, eikä minun tarvitse leikkiä uunilla kutistaessani.

Toinen kavereistani sai lahjaksi pienet punaiset maatuskanukkekorvikset. Samoilla  venäjän kursseilla istuneina ja yhdessä Pietarissa viime keväänä vierailleina ajattelin että maatuskat sopivat hyvin
Kuvista tuli todella huonoja, valoa ei vaan todellakaan ollut riittävästi kun kiireessä otin koruista kuvia ennen pakettiin laittamista.

Toiselle kaverille tein pöllökaulakorun. Lahjan saaja tykkää Twin Peaks -sarjasta jossa on pöllöjä ja juuri kun olin pohtinut, minkälaisen korun hänelle teen, ihailimme yhdessä erästä pöllökaulakorua ja näin päädyin tekemään pöllön. Siitä tuli mielestäni tajuttomat hieno, mutta kyllä kaikkien noiden pienten alueiden värittämiseen aikaakin kului ihan kiitettävän pitkään..

Ryöstin siis molemmat piirrokset julkeasti Googlen kuvahaun avustuksella. Kun laittaa hakusanan perään "cartoon", löytyy monesti todella kivoja piirrettyjä kuvia jotka sopivat kutistemuovikoruihin, kuten nämä.
Maatuskat
Pöllö

Tällaisilla jutuilla minä lahjoin kavereitani tänä vuonna ja olen erittäin tyytyväinen aikaansaannoksiin, ja niin tuntuivat olevan myös paketit vastaanottaneet.
Seuraavassa lahjapostauksessa onkin luvassa vähän pehmeämpiä paketteja kun esittelyvuorossa ovat lahjat joita annoin perheenjäsenilleni.

Ai niin! Käykääpä katsomassa kiva arvonta Mon Béret Noir -blogissa, mutta älkää osallistuko, mä tahdon sen kellokorun!