Cables of sisterly love

Koskapa siskollani oli tänään päällä minun tekemäni villapaita ja ulkona riitti vielä valoa, suostuttelin siskoni pihalle palelemaan muutamaksi minuutiksi ja sain vihdoin kunnolla kuvattua tämän joululahjan. Villapaita on tosiaan ensimmäinen lajissaan jonka neuloin ja paidan koon sopivuuttakin vain arvuuttelin. Näistä lähtökohdista huolimatta valmis vaate on oikein soma eikä sen valmistuskaan ollut erityisen tuskallista. Ja siskokin tykkää, minkä voi päätellä esimerkiksi siitä, että hän on käyttänyt villapaitaa useasti joulun jälkeen (kuten tänäänkin).

Koska siskoni on vasta 11-vuotias, tein hieman muutoksia ohjeseen vyötärokavennusten osalta. Neuloin kavennuksista huomattavasti loivemmat, sillä ohjeessa ne olivat tiimalasimaisen jyrkät. Siskoni iän takia lopputuloksessa ei myöskään häiritse se, että pusero on vielä hieman väljä. Paljon suuremmin ärsyttäisi, jos siskoni kasvaisi heti ulos vaivalla neulotusta paidasta. Villapaita neulotaan alhaalta ylöspäin, joten alkupuoli oli hyvin yksitoikkoista sileää neuletta. Kaarroke oli onneksi juuri sopiva yhdistelmä pientä ajattelua vaativuutta sekä yksinkertaisuutta, joten mielenkiinto säilyi melko hyvin neulottaessa. Yläosassa olevat kauniit palmikot muodostuvat muutamasta erilaisesta kavennuksesta sekä langankierroista. En ole ennen tehnyt palmikoita kuin palmikkopuikkoa käyttäen, joten tämä uusi tekniikka tuntui oikein virkistävältä. Nimesin, tapani mukaan, tämänkin paidan, sillä eihän tuo ohjeen otsikko ole mikään nimi. Eikös paita näytäkin ihan Pauliinalta?

Pauliina

Pattern: DROPS jumper with cables and raglan sleeves (size S)

Yarn: Extra merino by Schachenmayr nomotta colour 55, 380g (~13,4 oz)

Needles: 3,5mm (US 4) & 4mm (US 6) both double pointed and circular needles

This is the sweater I knitted for my little sister for Christmas! It's called Pauliina 'cause everything I knit needs a name and the name of the pattern was just way too boring. I had never knitted a sweater before and I had to guess my sister's size so the starting point wasn't the best one but in the end I really enjoyed making it. The sweater was knitted bottom up so the beginning was really boring but when I got to the yoke the pattern was really cute but also easy to make. The cables are made without a cable needle which I hadn't done before so that was also pretty interesting. I made some adjustments to the pattern as I knitted because my sister is only 11 so the waist shaping in the pattern was way too radical for her body. The sweater turned out to be a little bit loose on my sister for now but it's actually better that way since she still grows. It would be such a shame if she grew out of it right away. She seems to like it a lot or at least she has worn it quite often after Christmas. And that makes me smile and mention that I made it every time she wears it. And that drives her crazy. But hey, that's what sisters do, right?