Muumimamman ruusut jäätyvät - mun sormet eivät

Jos olette yhtään useammin lukeneet tätä blogia, tiedätte kyllä jatkuvat jorinani ja lupaukseni kirjoneuleen tekemisestä. No, nyt minä sen hallitsen! Ainakin jollain tasolla..

Lueskellessani Knittapötkylöitä jokin aika sitten, osui sivupalkista silmiini ohje, jonka olemassaolon olin kokonaan unohtanut - Falinen uskomattoman ihanat Mörkö-tumput. Eikä muuta tarvittu. Minä tahdoin tehdä sellaiset ja päätin, että tahdonvoimalla saan ne neulottua vaikka väkisin. Ja minähän sain. Eikä menny loppupeleissä edes kovin kauaa, pari viikkoa(?)

 Nämäkin kuvat otettu yo-lukujen yhteydessä, ignoratkaa siis lievä ryönäisyys/väsymys..

Ohje oli ihanan selkeä ja kyllä se kahden langan kuljettelukin alkoi hieman takkuilevan alun jälkeen sujua. Eihän se jälki tietenkään kaikista tasaisinta ole, mutta kädessä tumppujen lievä mutkaisuus ja erikokoisuus tasoittuu eikä kukaan huomaa mitään. Ne mahtuvat kuitenkin hyvin käteen ja ovat lämpimät, eikös se olekin tärkeintä.

Olisin halunnut tumppujen taustaväristä mielummin jonkin violetin sävyn, kuten Falinen tumpuissa oli (violetti on aikalailla lempparipukeutumisvärini näin talviseen aikaan), mutta koska marketin lankavalikoimat käsittivät tuosta väriperheestä Nalle-langassa ainoastaan kanervansävyisen, valikoin sen sijaan sinisen langan harmaan mörön seuraksi. Kiva se on tuokin väri, sininen, lumihiutaleiden peittämä talvitaivas.

Mutta tosiaan, ei ollut kirjoneule niin takkuista kuin ajattelin (ja millaista se oli kun vuosi sitten kokeilin). Eli vihdoin on tämä yksi kohta raksittu vuoden to-do -listalta! ..Ja kohta toinenkin, mikä liittyy itse asiassa myös tähän kirjoneulontaan. Nyt kun sen tavallaan hallitsen, tahdon tehdä lisää, enemmän ja enemmän! Tänään muokkailin itse asiassa ihan omaa neulekuviota, katsotaan mitä se päätyy joskus koristamaan..

Eipä mulla muuta, pitkälti koulutäyteisen viikon päätteeksi taitaa tämä tyttö mennä tänään aikaisin nukkumaan jotta jaksan herätä huomenna viittomakielen kurssin toiselle tunnille.

Ps. Sweet Things -blogissa kiva 2-vuotisarvonta! Mutta älkää osallistuko, mä tahdon tuon lehden.. (;

Valtaisa tupsu ja omenaverhot

Kun talvea kohti kerran matkataan, totesin, ettei tälle tytölle riitä yksi palmikkotupsupipo, joten oli pakko tehdä toinen. Tämän mallin heittelin päästäni, joka johti useisiin epäonnistuneisiin kokeiluihin ja hyvinkin pitkällä olevan pipon purkamiseen muutamaan kertaan.

Kuskasin valmiin pipon yo-lukupaikkanani toimineeseen äitini toimistohuoneeseen ja kun lukutaukojen aikana annoin kameran räpsyä, sain kuvauspaikkaan edes hieman kaivattua vaihtelua. Eikö olekin suloiset omppuverhot <3

Pipossa on siis 4 kahdeksan silmukan peruspalmikkoa, välissä aina kolme nurjaa silmukkaa. Alareunassa oleva muutaman kerroksen joustinneule on ainoa pipossa mättäävä asia, siihen voisin jonkun kiristyskeinon keksiä, jotta pipo olisi ihan täydellinen, koska nykyisellään se hieman lörpöttää (kuten kuvasta voi havaita).

Tupsusta tuli melko massiivinen, koska en oikein hahmottanut miten paljon lankaa olisi pitänyt kieritellä asiallisen kokoiseen yksilöön. Mutta toisaalta, voiko pipon tupsu olla liian iso?

Lanka: Novitan Rose Mohair kaksinkertaisena 

Langankulutus: vajaa 2 kerää

Puikot: 6

Nyt on talvelle kaksi pipoa, joiden kanssa tämä rakastava äiti saa vuorotella. Kyllä vaihtelun mahdollisuus on mukavaa!

Värikylläistä mummoilua

Olen kovin pahoillani radiohiljaisuudesta, eilinen viisi ja puoli tuntia kestänyt eväsretki (=yo-kirjoitukset) tekivät pidemmän koneella hengailun vähän vaikeaksi, mutta koska lukemista vältellessäni ehdin saada viisikin juttua valmiiksi ja jopa kuvatuksi. Nyt on siis luvassa oikein ryöppy kaikenlaista, kun koneella olo ei enää aiheuta huonoa omaatuntoa.

Tästä ekasta jutusta saittekin jo esimakua edellisen postauksen lankasateenkaaressa. Isoäidinneliöitähän ne olivat, ja tällainen ihanuus niistä syntyi.

Värikäs lankakasa muuttui vajaassa neljässä päivässä kymmeneksi suureksi isoäidinneliöksi jotka puolestaan yhdistyivät ympyrähuiviksi. Inspiraatio huiviin löytyi Novitan sivuilta, mutta sanoisin melkein omia väriyhdistelmiäni mallihuivia onnistuneemmiksi. En ollut tehnyt isoäidinneliöitä ala-asteen jälkeen, joten se tuntui mallina taas ihanan uudelta ja tuoreelta, etenkin kun tuollaiset sateenkaaren väriset asiat ovat houkutelleet jo pitkän aikaa. Tällä kertaa olin jopa niin älykäs, että päättelin jokaisen neliön langat heti valmistumisen jälkeen. On kuulkaa paljon mukavampaa päätellä 10 kuin sata lankaa kerralla!

Langat olivat  7veikkaa tai jotain suunnilleen sen paksuista, jämälankoja kaikki. Koukku oli muistaakseni 3,5. 

 Kuka tahtoo ryhtyä mun henkilökohtaiseksi kuvaajaksi/kuvanmuokkaajaksi. Saatoin ehkä käyttää hyväkseni tyhjää kuvisluokkaa kuvatakseni huivia ja sitten piti muokkailla vasemmalta puolelta vähän sotkuista taustaa pois. Saatoin samalla muokata myös kyynerpäätäni hieman....

Huivi on aivan hirmuisen ihana! Kierähtää nätisti kaksi kertaa kaulaan, käy kaikkien värien kanssa, lämmittää kivasti kaulaa ja piristää mustaa syksytakkia. Saatoin siis ehkä käyttää sitä viitenä päivänä putkeen heti sen valmistumisen jälkeen.. Ja huom, en ole koskaan ollut huivi-ihmisiä. Tästä lähtien taidan kyllä olla. Ainakin tämän tapauksen kohdalla.

Ps. Vielä ehtii osallistua Nooran arvontaan ja voittaa ihanan neulepannan!

Lankasateenkaari

Käsityöinnostus nousi äkkiä huippuunsa kun kerran sain langat käteeni (sehän ei toki liity mitenkään lähestyviin yo-kirjoituksiin ja alhaiseen lukumotivaatioon..). Nyt on parin viime viikon aikana valmistunut noiden villasukkien lisäksi yksi minun mittapuullani melko iso neuleprojekti, josta olen todella ylpeä, ja eräs toinen, vähän pienempi juttu, josta saatte pieniä etukäteismaistiaisia nyt.

Sunnuntaina kasasin kaikki omistamani 7veljestä ja suurinpiirtein sen paksuiset langat keoksi huoneeni lattialle. Tahdoin tehdä jotain käyttäen kaikkia sateenkaaren värejä. Vaikka luulin ettei varastoistani löytyvä lankakasa olisi haluamaani projektiin riittävä, löysin lankaa yllättävän paljon. Erimuotoisia ja -kokoisia keriä oli hauska järjestellä, ja pian lattiaani koristi lankasateenkaariympyrä.

Ja itse projekti on tällä hetkellä kokoamisvaiheen puolivälissä, eli siitä saatte kuvia toivottavasti pian, kuten siitä aiemmin valmistuneesta projektistakin.

Tässä siis palanen tämän työn paloista. Söpöä ja värikästä siis luvassa.

Smurffien parhaat syksy-ystävät

Kuten ulos katsoessa voi päätellä, nyt on syksy. Ja syksyhän tietää sitä, että kaapista kaivetaan pipot, huivit, tumput, lämpimät neuleet sekä villasukat, jotka ainakin minulle ovat kaikkein rakkain lämpöasuste. Villasukkavarastoni on kooltaan jotain  5 ja 10 parin väliltä, kaikki rakkaan mummini joulumuorin neulomia, eli tunnearvoltaan valtavan rakkaita. 

Villasukkavarastossani on ollut tähän asti vain yksi vika. Sieltä ovat puuttuneet neutraalin väriset sukat, joita voisi käyttää esimerkiksi värikkäiden sukkahousujen kanssa tuntematta oloaan täysin typeräksi. No, nyt tuo puute on korjttu. Tässä tulee siis vastaisku värioksennuksille vol. 2.

Nämä sukat ovat olleet puoli-ikuisuusprojekti. Aloitin niiden neulomisen jo viime helmikuussa tehden toisen sukan heti valmiiksi ja toisen jalkaterän puoliväliin saakka. Sitten sukat unohtuivat kaiken muun alle ja tuli kesä, jolloin en niitä edes kaivannut. Nyt syksyn tullen villasukkaongelma palasi jälleen mieleen ja keskeneräiset sukat osuivat käteeni keskeneräisten töiden joukosta. Eikä niiden valmistumisessa kulunut enempää kuin pari hassua tuntia.

Sukat ovat ihan perusmallia, varsi 1o1n-joustinta (josta itse yleensä pidän 2o2n-joustinta enemmän), vahvistettu kantapää, lanka tuttua ja turvallista 7veikkaa. Mielenkiintoisuutta pyrin luomaan niihin kivalla raidoituksella, jossa kaksi eri harmaata ja musta vuorottelevat kaavalla 10 kerrosta mustaa, 5 vaaleanharmaata, 2 tummanharmaata, 5 vaaleanharmaata, 10 mustaa jne.

Ja hyvät ovat! Juuri sopivan kokoiset ja sopivan väriset. Katsokaa nyt kuinka kivalta ne näiden smurffijalkojenkin kanssa näyttävät! Enää ei tarvitse arpoa huonojen ja vielä kamalampien väriyhdistelmien välillä näiden pelastaessa tilanteen.

Nyt ei villasukkavarastoni väriskaalasta puutu enää kovin montaa väriä. Violetit yksilöt ovat olleet tuloillaan jo monta vuotta (vielä isompi ikuisuusprojekti, minä en vain jaksa ohuilla langoilla nyhräämistä) ja ne se suurin puute taitavatkin olla.

Nämä olivat muuten ihan ensimmäiset villasukat jotka tein itselleni (siis sellaiset, jotka valmistuivat..) enkä varmasti lopeta tähän! Olen päässyt hyvään neulontavauhtiin tässä viime viikkoina, nyt en malttaisi lopettaa ollenkaan. Ja kun valinta tapahtuu neulomisen ja matematiikan läksyjen välillä, arvaatte varmaan kumpi useimmiten ottaa niskalenkin...

Kolaholistin selviytymissäkki

Saimme ystäväjoukkoomme lisävahvistuksen tänä syksynä, kun erän jo vuosia vierailevana tähtenä vieraillut tyttönen muutti Turun suunnalta tänne ja aloitti meidän lukiossamme. Hänen tupareitaan vietettiin viime lauantaina ja pitihän minun jotain mukavaa keksiä lahjaksi uuteen kotiin.

Tuparisankari on coca-colan vannoutunut rakastaja joten oli selvää että edes jollain tavalla lahjan tuli olla kolapitoinen. Keksinkin idean kangaskassista kokistölkkiprintillä, koska tarvitseehan omilleen muuttanut myös kauppakasseja.

Kassin printti on tehty valkoiselle painopohjalle piirtämällä ja maalaamalla ja sen jälkeen applikoitu kassiin kiinni tiheällä siksakilla. Oli muuten ensimmäinen kerta kun tällaista applikointia tein ja vaikka pelkäsin ompelukoneemme sanovan sopimuksen irti jossain vaiheessa, tuli ompeleestakin melko tasaista ja siistiä.

Kassin sisälle sujautin vielä opiskelijalle sopivaa ruokaa, vekkuleita eläinmakaroneja sekä jauhelihaa ja totta kai myös muutaman kolatölkin.

Lahjan saaja oli suloisen liikuttunut tutkaillessaan tuomisiani ja täytyy sanoa, tätä lahjaa antaessani koin niin suurta antamisen iloa, ettei lahjan antaminen olisi voinut olla mieluisampaa.

Vastaisku Värioksennuskuvioviidakolle

Tein jokin aika sitten hälyyttävän havainnon vaatekaapistani. Se on täynnä kuvioita ja värejä joita on hankala yhdistellä keskenään. Olen edelleen melkoisen matchailupakkomielteinen, joten kuviollisten hameiden kanssa olen jumittunut käyttämään muutamaa mustaa tai valkoista peruspaitaa ja värikkäiden paitojen pariksi ei tunnu vaatetta löytyvän millään. Vaatekaapin hankintalistalle päätyivät siis helposti yhdisteltävät perushameet. 

Käväisin viime viikolla lyhyen koulupäivän jälkeen Fidalla ja sieltä tarttui mukaan mm. tämä pala harmaata kangasta eurolla. Kankaassa on jännä pinta, mitä lie verhoa alunperin.

Kangaspala muotoutui luonnollisesti perushameeksi, jota olen kipeästi kaipaillut. Kankaan rajallisesta koosta johtuen en voinut tehdä hameeseen kuminauhakujaa (silloin mitta olisi ollut säädytön jopa minun mittapuullani..), vaan ompelin leveähkön kuminauhan suoraa kankaaseen kiinni. Se toimii jopa paremmin kuin kuminauhakuja olisi toiminut, musta nauha vyötäröllä on mielestäni kiva yksityiskohta.

Kun surauttelin hameen valmiiksi perjantaina, se päätyi kokeiluun turkoosi-valkoraidallisen paidan kanssa. Oli mukavaa pukea tuo paita päälle muunkin kuin mustien shortsien kanssa kuten aiemmin (paita on 4 euron alelöyty Kappahlista, pidän siitä valtavasti). Uutukaiseen otsatukkaani testailin puolestani hippi-inkkarilettiä joka tehdään letittämällä hiussuortuva pään toiselta sivulta toiselle pannaksi.

Lauantaina paritin hameen violetin tuubitopin (=mekon) kanssa ja hyvin toimi. Hameessa on todella jumitusvaatteen ominaisuuksia loistavan yhdisteltävyytensä kanssa. Nyt kun löytäisi vielä mustan perushameen vaatekaappiin, niin hyvin menisi.

Löysin muuten sisäisen enkelin itsestäni takapihallamme. Kyllä tuon sädekehän kanssa pääsee jo pitkälle, vai mitä tuumitte. (;

Nyt on taas ompeluinnostus korkeimmillaan, katsotaan saanko muut kirpparilöydökset sekä SA-kaupan tuliaiset tehtyä esiteltäväksi saakka pian.