Kovia paketteja

Lupaan, tää on toiseks viimeinen osa näitä joululahjajuttuja. Koittakaa vielä jaksaa, kyllä nää loppuu!

Vaikka suurin osa viime jouluna antamistani lahjoista olivatkin neulottuja, mahtui mukaan myös pari ei-niin-pehmoista pakettia, jotka päätyivät mummini ja vaarini lahjapinoon.

Vaarini sai lahjaksi itse tekemiäni suklaakonvehteja. Alun perin konvehteja piti olla kahdenlaisia,  Ruokalan ohjeella tehtyjä kaneli-kardemumma-konvehteja sekä appelsiini-kookos-konvehteja Maikkarin Makuja-palstan ohjeella. Appelsiini-kookoskohvehtien ohjeessa oleva kookoshiutaleiden määrä oli kuitenkin niin iso, että koko konvehtimassasta tuli aivan jäykkää eikä se asettunut vuokiin millään tavalla tasaisesti, joten lopputulokset olivat niin rumia, etten niitä kehdannut lahjarasiaan laittaa. Onneksi toisia konvehteja oli muutenkin enemmän.

Tajuatte varmaan minkä takia nuo toiset konvehdit jäivät lahjapaketista pois..

Päädyin pienen googlettelun jälkeen sulattamaan suklaan mikrossa, ensin 30 sekuntia ja sen jälkeen 10 sekunnin pätkissä aina välillä sekoittaen, kunnes suklaa oli sulaa. Se oli todella helppoa, edes minä en onnistunut käräyttämään suklaatatällä menetelmällä. Sulaan suklaaseen sekoiteltiin makuaineet jonka jälkeen kaadoin suklaaseoksen silikoniseen muottiin joka teki konvehdeista piparkakkupojan muotoisia. Laitoin muotin ulos lumihankeen jäähtymään ja jo muutaman tunnin päästä konvehdit olivat jähmettyneet ja valmiita muotista irroitettavaksi, mikä onnistuikin helposti muotin materiaalin takia. Molemmista konvehdeista tuli hyvän makuisia ja ajattelinkin tehdä toistekin niitä, etenkin appelsiinikonvehteja, pienemmällä kookosmäärällä tosin.

Mummilleni tein itse sytykeruusuja. Ohjeen fuusioin Hukkapuikon sekä Maiskun mutinoiden ohjeista, kummatkin olivat tosi havainnollistavia, joten ruusujen tekeminen oli äärimmäisen yksinkertaista.
Revin yhden 15 munan kennon palasiksi ja rakentelin niistä kymmenen ruusua, jonka jälkeen kennosta oli järjellä satunnaista pikkusilppua sekä muutama ylimääräinen kuppiosa.

Sulatin veteen viininpunaista sekä valkoista steariinia, joten valmiista sytykkeistä tuli suloisen vaaleanpunaisia. Kastoin ruusuja steariiniin muutaman kerran, ensin terälehdet edellä ja viimeisellä kerralla pohja edellä, jotta ne peittyivät kokonaan steariiniin. Vaikka kuinka yritin olla roiskuttamatta steariinia liedelle, jouduin silti rapsuttelemaan yli laidan karanneita pisaroita.

Pienien vastoinkäymisten jälkeen lahjoista tuli onnistuneita ja saajatkin olivat ilmeisesti tyytyväisiä. Tai ainakin päätellen isovanhempieni kommenteista. Mummi sanoi paketin avattuaan, ettei niin nättejä sytykkeitä raaski polttaa ja vaari kertoi loppiaisena maistelleensa suklaita oikein rauhassa.


Villasukkapostauksesta jäi pois yksi kuva, joten laitan sen nyt tähän. Tämä on se monella värillä neulomisen kääntöpuoli. Lankojen päättely on musta ihan kivaa, mutta rajansa kaikella...

Niitä pääteltäviä pätkiä oli kaiken kaikkiaan semmoset 80 kappaletta. Kyllä. Yhdessä sukassa. 

(vasta toisesta sukaa tehdessä sisäistin ettei sitä lankaa tarvitse joka raidan jälkeen katkaista..)