Jules (ei Verne)

Mainitsin edellisessä postauksessa vierailleeni Ikeassa, ja näin tosiaan oli. Kummallista tässä on ehkä se, että se oli ensimmäinen kerta kun 17-vuotisen elämäni aikana astelen Ikeaan. En vain ole koskaan päätynyt käymään siellä ennen tätä (enkä nytkään syönyt kuuluisia Ikealihapullia tai hot dogeja..)

Minulla ei ollut kauheasti ostotarvetta sieltä ja jääpalamuotin lisäksi mukaan tarttui vain peitevärejä sekä yksi isompi juttu. Ja tämä isompi juttu on nimeltään Jules. Jules on työtuoli, joka tuli todelliseen tarpeeseen sillä edellisen (ruman) tuolin päällinen on irti eikä siinä todellakaan tee mieli istua. Jules valikoitui kaikkien tuolien joukosta ja ihastutti niin mallillaan, istuinmukavuudellaan kuin kaasujousellaan, joka sai minut hihkumaan riemusta (se tuolin ylös-alas -vekslaaminen on parasta!) joten se lähti kanssamme kotiin metsästettyämme sen käsiimme valtavien hyllyjen seasta.

Kotona odottikin uusi haaste, Ikeakalusteen kokoaminen. Tahdoin koota tuolin itse, mutta veli ja isä antoivat asiantuntevia neuvoja sekä ihan käytännön apua osien pitämisessä paikallaan. Itse kuitenkin kokosin tuolin, alusta loppuun. Kasaaminen sisälsi......

...jakoavaimella vääntämistä

...mutterien kiinnitystä

...ruuvaamista

Lopulta oli tuoli valmis, ja se on edelleen pysynyt kasassa. Tämä ei tosin tiannut olla niitä Ikean monimutkaisimpia kalusteita, mutta helpoistahan se pitääkin aloittaa, myös kalusteenkokoamisura..

Jules on mainio tuoli ja nyt ompelukin on mukavampaa kun saa istua kivan näköisellä ja mukavalla tuolilla vanhan ruman, rikkinäisen ja epämukavan sijaan.