Pelastava ompelijaenkeli

Palaillaan vielä hetkeksi helmikuuhun ja vanhojen tanssien aikaan. Vanhojentansseihinhan ei kuulu pelkästää itse tanssit, vaan olennaisena osana myös jatkot. Minun oli tarkoitus ommella itselleni jatkomekko, mutta ajan ja inspiraation puuttuessa päädyin jatkoilemaan vanhalla, Skotlannista keväällä 2009 ostetulla Topshopin mekolla.

Oman mekon ompelun sijaan päädyin toimimaan pelastavana enkelinä ja loihdin ystävälleni tämän kotoa löytyneestä kankaasta jatkomekon. Melko paksu kangas oli toiselta puolelta musta ja toiselta raidallinen, mutta päädyimme piilottamaan raidat mekon sisäpuolelle ja pitätymään yksinkertaisessa mallissa ja kuosissa. 

Tein mekon suoraan kaverini päälle nuppineulaten, jonka jälkeen ompelin mekon lähes valmiiksi. Ennen vetoketjun kiinitystä tein vielä viimeiset sovitukset ja helpotuksen huokaisut olivat valtavat mekon istuessa lähes täydellisesti. Pelkäsin kovasti mokaavani mekon kanssa, sillä kangasta ja aikaa oli niin rajoitetusti, että kaiken piti mennä kerralla oikein.

Valmiista mekosta tuli oikein soma ja itsessäänkin suloiselle kantajalleen sopiva, vaikka lopetin sen ompelun vasta hyvin viime tingassa. Totesimme jatkojen aikana, että olkaimet olisivat tehneet mekosta hieman käyttäjäystävällisemmät, koska silloin ei olisi jatkuvasti tarvinnut huolehtia mekon valumisesta (kangas antaa sen verran periksi), mutta kyllä mekko päällä pysyi jatkot oikein kunniakkaasti. Nyt mekon olkaimet ovat työn alla, jotta mekko ei seuraavan kerran ulos päästessään vaadi niin suurta huolenpitoa.

En tajunnut ottaa kuvia valmiista mekosta jatkojen aikana, joten lavastimme mekkoasun viikko sitten lauantaina, jolloin vietimme viikonloppua meillä. Mekon kanssa edustamaan pääsivät Anttilasta löydetyt rusettikorkkarit sekä minun väsäämäni hiuspanta, joka on itse asiassa tuon samaisen iltapäivän tuotoksia.

 Iltapäivänviettomme tarkoituksena oli vapauttaa toinen ystävämme valtavasta säkistä rumia lankoja tehden niistä neulegraffitteja. (Pääsin siis viimein toteuttamaan yhtä tavoitteistani!) Rumien lankojen joukosta löytyi kuitenkin myös pieniä aarteita, kuten muutama pätkä virkattua pitsinauhaa. Näistä nauhoista muokkasin pari hiuspantaa jotka istuivat ystäväni päähän loistavasti. Hän suostui myös toimimaan mallina kun kuvasin pantoja (onneksi, sillä minä olisin näyttänyt ne päässä lähinnä hölmöltä).

 Turkoosi nauha oli hieman lyhyempi eikä se yksinään riittänyt pannaksi, joten ompelin jatkeeksi pätkän ohutta kuminauhaa, jonka avulla panta pysyy päässä. Persikanvärinen nauha oli itsessään riittävä kiertämään pään ympäri, joten sen päihin ompelin nepparin.

Pantojen lisäksi iltapäivän aikana vaihdettiin juoruja, katseltiin Pushing Daisiesia ja Tarzan sekä tietysti syötiin hyvin. Valmistuihan niitä neulegraffittejakin, mutta niistä enemmän, kunhan ne joskus jonnekin julkiselle paikalle päätyvät.