Monday, December 20, 2010

Meni(kö?) niin kuin Strömsössä

Olen selkä!
Yllättäen alkanut sairauteni paljastui lähes kahden viikon jatkumisen jälkeen keuhkokuumeeksi ja siitä viikon verran yskittyäni kehitin itselleni angiinan. Onneks edes angiina meni nopeasti ohi, kiitos antibioottikuurin.
Nyt olen toivottavasti sairastanut riittävästi pitkän ajan tarpeisiin ja voin palata myös blogin pariin.

Toinen syy on viiden (!!) päivän päässä häämöttävä joulu jonka tiimoilta lähes kaikki vapaa-aikani on mennyt puikoilla suihkimiseen.  Näitä tuloksia näette kunhan ne on saajilleen annettu.
Jotakin olen kuitenkin ehtinyt tehdä näinä kuluneina viikkoina ja kun tästä Strömsö-inspiroituneesta projektista on olemassa kuvamateriaaliakin, pääsette tekin siitä osalliseksi.


Strömsön katsominen on yksi niitä asioita joita teen mielelläni sunnuntaisin jos vain muistan raahautua television ääreen oikeaan aikaan. Syksyllä sattui silmiini Strömsö-jakso jossa tehtiin juuressipsejä. Ne näyttivät niin hauskoilta, että ehdotin äidille ja veljelle että tehtäisiin nitä joskus. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä niitä itsenäisyyspäivänä syötäväksi Linnan juhlien aikana, mutta homma jäi vähän vaiheeseen ja teimmekin sipsejä vasta tällä viikolla. Strömsössä haluttiin tehdä sipsejä vähän erikoisemmista juureksista kuten punajuuresta ja mustajuuresta, mutta me päädyimme tuttuihin ja turvallisiin perunoihin, porkkanoihin sekä bataatteihin.


Mun hommaksi tuli kuorittujen juuresten viipalointi ohuiksi. Viipaloin yhden ison bataatin, muutaman porkkanan sekä neljä perunaa. Bataaatista tuli kauniita, suuria ja pyöreitä viipaleita, mutta myös mitä omituisempia neliskulmaisia tai kolmionmallisia paloja. Myös porkkanoista ja perunoista jotkut olivat astetta luovemman näköisiä. Totesin parhaaksi viipalointivälineeksi juustohöylän, sillä sai melko helposti isoja viipaleita (joita tavoittelin).


Juustohöylä (eivätkä muutkaan käyttämäni välineet, kuten raastirauta) ei ollut aivan vaaraton, mutta mitäpä ei suloinen Dumbo-laastari paikkaisi..


Viipaloinnin jälkeen tuli vaihe jota äitimme pelkäsi eniten. Öljyn kanssa toimiminen. Lämmitimme reilun litran öljyä kolmen litran vetoisessa kattilassa 140 asteeseen ja sen jälkeen laskimme varovasti juureksia öljyyn. Strömsö-ihmiset kertoivat että on tärkeää keittää jokainen juureslaatu erikseen ja että tuo 140 astetta on juur ise optimaalilämpötila. Ensimmäisenä laitoimme kattilaan bataatteja, sen jälkeen porkkanoita ja viimeisenä perunat.




Kun juuresviipaleet laskee öljyyn, alkaa lämpötila nopeasti pudota. Kun juurekset ovat sihisseet aikansa, alkaa lämpötila jälleen kohota ja sen saavuttaessa uudelleen tuon 140 asteen lämpötilan on poreilu lähes lakannut ja juurekset voi nostaa reikäkauhalla talouspaperilla peitetylle lautaselle, jotta ylimääräinen öljy imeytyisi paperiin. Tässä vaiheessa, ennen kuin ne ehtivät jäähtyä, sipsit maustetaan suolalla.



Öljyssä lilluessaan juuresviipaleet kutistuivat jonkin verran ja näyttivät hyvin erilaisilta kuin kypsentämättömät lajitoverinsa, vaikka muodot olivat yhtä kummallisia niin ennen kuin jälkeen keittämistä.



Semmoisen pari tuntia me veljemme kanssa keittelimme juureksia öljyssä, mutta koska yhden satsin paistumiseen meni noin 10 minuuttia, oli minulla sopivasti myös aikaa neuloa juuresten kylpiessä öljyssä.

Vaikka öljy oli ennalta ajateltuna se pelottavin osuus sipsien tekemisessä, ei se oikeastaan ollut sitä. Kun laittoi juuresviipaleet varovasti kattilaan, ei öljyä päässyt roiskumaan eikä se syttynyt palamaankaan (äidin peloista huolimatta). Tärkeää sipsien teossa on tarkkailla öljyä sekä lämpötilaa. Juuresviipaleet tummenevat keitettäessä eikä niitä pidä päästää liian tummaksi, muuten maku kärsii. 


Sipsit onnistu vielä paremmin kuin mä ajattelin. Perunat oli aika pettymys, ne maistuivat lähinnä vähän palaneilta, uunissa paistetuilta perunaviipaleilta (voi johtua hieman liian pitkästä keittoajasta tai siitä, että niitä ennen oli paistettu kaikki muut juurekset) ja porkkanat jäivät keittämisen jälkeen vähän lötköiksi ja sitkeiksi eivätkä rapeutuneet kuten olisi pitänyt. Porkkanat joutuivat vähäksi aikaa jäähtyvään saunaan ja siellä kuivuivat sipsimäisiksi. Maku oli porkkanainen, porkkanalaatikon rakastajana tuli se mieleen.
Sipsikokeilun parasta antia olivat kuitenkin bataatit. Nuo lastut olivat niin herkullisia, että niitä olisi voinut ahmia määrättömästi. Ne eivät kaipaa päällensä oikeastaan edes suolaa vaan bataatin luontainen makeus on se juttu. Näitä on pakko tehdä uudestaankin, kenties jo uuden vuoden aatoksi..

Vasemmalla bataatit, sinisessä kipossa porkkanat ja takana perunat.

2 comments:

  1. Kuulostaapas hyville! Täytyy kokeilla joskus..

    ReplyDelete
  2. Tyttö kylmän maan: Ne todella oli! Nyt alko tehdä taas mieli noita bataattilastuja. Mmmm..

    ReplyDelete

Palautetta sekä muita viestejä otetaan ilolla vastaan sieltä ruudun toiselta puolelta!
- Lotta

Feedback or just a simple hello from a reader is greeted with open arms!
- Lotta