Pieni mekko, pitkä hiljaisuus

Tässä on kulunut nyt ihan liian monta viikkoa niin, että tämä postaus on odottanut julkaisuaan. Ensin tietokone temppuili, sen jälkeen Blogger kiukutteli ja nyt on ollut vain niin kiire, ettei ole ollut aikaa edes ajatella blogia. Käynnissä on koeviikko ja tälläkin hetkellä fiksuinta olisi lukea huomiseen yhteiskuntaopin kokeeseen, mutta päätin nyt saada tämän postauksen vihdoin julkaistua.

Kenties joku muistaa edelleen sen kukallisen asian joka vilahti tässä postauksessa. No, tuo kukka-asia sai  uutta muotoa jokunen viikko taakperin, joten tässä seuraa hieman laajempaa kokonaiskuvaa siitä.

Kyseinen riemunkirjava värioksennus on siis kirpparilta löydetty, 2,5 euroa kustantanut lasten mekko kokoa 122 cm. Itse kun en ihan sen kokoinen 175 cm pituutta omaavana ole, oli kivasta kankaasta tehtävä jotain muuta. Mekon helmaosan pituus oli juuri sopiva hameeseen ja kun mekossa oli valmiina taskutkin, siitä tehty hame pääsi lempparilistalle valmistuttuaan.

Hame pääsi ekaa kertaa päälle ja sai ympärilleen hyvin lapsekkaan asukokonaisuuden. Jotenkin tuo ruusuarmeija yhdistettynä valkoisiin sukkahousuihin ja Tukholmasta rikollisen halvalla löydettyyn keinuheppakaulakoruun tuo mieleen vähän nuoremman henkilön kun 17-vuotiaan lukiolaisen, mutta viihdyin vaatteissa mainiosti, koska musta yläosa oli tasapainottamassa alaosan lapsekkuutta. Nyt myöhemmin olen pitänyt hametta myös mustien sukkisten kanssa, aina ei lapseta ihan yhtä paljon kuin tuolloin.

Vaikkei kuvista sitä meinaa ehkä uskoa, on syksy saapunut keskuuteemme ja silloin villasukat kuuluvat jokapäiväiseen perusvarustukseen. Nämä vaaleanpunaiset söpöydet ovat mummin neulomat ja sopivat keinuhepan väriin loistavasti. (Kyllä, matchailupakkomielteeni ylettyy myös villasukkiin. Tosin, jos oikean värisiä ei villasukkavarastosta löydy, laitan jalkaani mahdollisimman eri väriset. Kontrasti on kanssa jees.)

Nyt lähden opiskelemaan vaikuttamista kansalaisyhteiskunnassa ennen kuin kiidän kaupungin toiselle laidalle työstämään erästä käsityöprojektia.
Toivottavasti tästä alkava hiljaisuus ei kestä yhtä pitkään kuin tämän ja edellisen postauksen välinen hiljaisuus kesti. Koeviikon loppumista odotellessa..